Ajattelemisen aiheita

Luulisi että maailmasta ei puheenaiheet kesken lopu. Meille tulee tällä hetkellä sekä Keskari että Hesari. Luen niitä, minkä ehdin mutta eihän niitä ehdi ikinä kannesta kanteen lukea. Täytyypä taas samalla mainita etten ole tuon Keskarin ystävä, koska siinä ei liiemmin lukemista ole. 

Asiaan. Luen lehtiä ja harhailen blogimaailmassa lähes päivittäin. Kuuntelen radiota ja uutisia päivittäin usean tunnin ajan. Mutta silti en keksi kirjoitettavaa, eikä maailmassa tunnu olevan kirjoitusintoa herättäviä asioita. Olisiko nyt taas menossa sellainen infoähky? Vai pelkästään elämään kyllästyminen?

Harva asia jaksaa yllättää lähes keski-ikään ehtinyttä. Paljon on maailmassa ehtinyt nähdä ja kokea ja kaikki asiat näyttävät mukailevan samoja kaavoja. Pessimistinä tietenkin haluan aina todetakin, että tuohan oli jo tiedossa ja pitihän se arvata. Mutta anyhow, sykähdyttävyyksiä en ole vähään aikaan kokenut.

Olen yrittänyt ihan tosissani keksiä aiheita, jotka kirvoittaisivat muutaman lauseen. Kuuntelen radiota herkällä korvalla, että sieltä jäisi joku teema mieleen, ja kotona pääsisin pohdiskelemaan blogiini tai keittiön pöydän ääreen maailman menoa. No ei niin vain käy. Yhtä radiojuttua etsiskelin kuumeisesti Ylen Areenasta. Siinä arvostamani Kaj Kalin (muotoilukriitikko kaj pääasiassa) puhui taas järkeviä designin ja muotoilun asemasta. Mutta ei sitäkään sitten löytynyt, enkä muistanut itsekseni haastattelun tärkeimpiä pointteja. Niinpä en kirjoittanut siitäkään.

ikävä juurille

Mitä ihminen sitten ajattelee, kun tuntuu että mitään ei päässä liiku? Vaikuttaa pahasti siltä, että asioita, joita ei saisi miettiä. Kuten työasioita vapaa-ajalla ja siivoamista saunassa ja ulkoilua työpöydän ääressä. Ja aivan arkisia asioita, vaikka niihin ei arvokasta aivokapasiteettia kiinnostaisi paljon käyttääkään. Arki kulkee, vaikka sitä ei miettisi. 

Tahmea innottomuus sai kuitenkin ostamaan sukset niiden tilalle, jotka äiti lukioaikoina omi itselleen. En ole vielä uskaltautunut ladulle koittelemaan. Olen lukenut kirjoja, vaikkei niistä ole ajatuksia jälkikäteen irronnut. Olen kai vähän nauttinut toisiin maailmoihin uppoutumisesta. Tämän vuoden villasukkasaldo alkaa olla jo kaksi paria. Itselle en ole kutonut, vaan toisille on mukavampi. Vaikkakin kiroilen enemmän toisille tehdessäni. Työntekohan se enimmän ajan vie ja silti ei ole siitä kirjoitettavaa. Ei taida älyllisesti haastaa, kun ei kiinnosta puhua vapaa-ajalla tekemisistään.

Joku muu, jolla ei ole tahmaa aivoissa ja yletön kyllästyminen kaikkeen voisi kirjoittaa kiinnostavasti näistä asioista (- lukisin!):

"Äärioikeisto Suomessa -kirjan provokaatio - eli mistä ihmisellä on oikeus provosoitua ja miten provosoitunut ihminen saa käyttäytyä?"

"Voiko ihmisen lahjakkuus ja persoonallisuus muuttua? Kasvun ajattelutapa ja muuttumaton ajattelutapa vastakkain - voiko olla samanaikaisesti molempien ajattelutapojen takana?"

Ymmärtämisen kulttuuri

Miksi aina pitää ymmärtää?

Ukkoni mellasti asiasta. Kuuntelimme autossa ohjelmaa DocPointissa esitettävistä radiodokumenteista. Haastateltava kertoi, että ihmiset eivät jaksa enää kuunnella sellaisia 50 minuutin äänidokumentteja. Pitää olla lyhyempiä että jaksaa keskittyä. Sitten äityivät puhumaan siitä, miten ihmiset oikeastaan ymmärtävät pelkkää ääntä sisältäviä asiaohjelmia. Dokumenttien perimmäinen tarkoitus on toki kertoa jostain ajankohtaisesta tai tärkeästä aiheesta. Mutta kun nekin ovat taidetta niin pitääkö kaikkien ymmärtää kaikkea?

Ihmisten täytyy ymmärtää kaikki eteen työnnetty. Jos katsoo kuvia tai lukee runoa niin onhan se huono, jos ei itse sitä ymmärrä. Kun kuulee vitsin, se on arvoton, jos sitä ei itse ymmärrä. Jos lukee romaanin tai kävelee ohi veistoksen, joka ei aukene ymmärrettävään muotoon, niin jättää vaikka kirjan kesken tai jatkaa saman tein matkaa veistoksen luota.

Emme kestä sitä, että joku ylittää ymmärryskykymme. Miksi sitä veistosta ei voi vain katsella ja antaa sen olla kertomatta mitään? Miksi ei voi vain katsoa kuvaa tai elokuvaa ja ottaa se vastaan, vaikka sitä ei saisikaan sanoin selitettävään muotoon kutistettua? Miksi ei voi vain ottaa vastaan ja jättää se iän ikuinen analysointi pois kokemuksesta?

Kyllä se on yhtä arvokasta katsoa ja kuunnella asioita, joita ei ymmärrä, kuin niitä, jotka voi itse analysoida rikkipoikkipinoon. Niinhän sitä oppii ja kokee uutta, kun eteen tulee jotain, mitä ei omilla tiedoillaan, taidoillaan ja ennakkokäsityksillään voi tajuta.    

Hyvä omatunto tuo pahan mielen

Otsikko tarkoittaa sitä että kun yritämme hoivata ja helliä omatuntoamme niin todellisuudessa usein tuotteena on riistoa ja tuhoa.

Ihmiset riistävät toisiaan. Fakta. Tiedostamatta ja tiedostaen tätä tapahtuu. Useita on näkökulmia näihin asioihin. Toiset väittävät, että muiden elämäntapa on omaa elämäntapaa riistoalttiimpaa. Ja ne toiset väittää päinvastoin. Trendit kertovat massalle, mikä riistää eniten ja mikä on pahinta riistoa. Onneksi asioihin kiinnitetään huomiota, jotta edes joku miettii tekosiaan välillä. Huonojen vaihtoehtojen maailmassa ei voi valita "oikein".

Lihansyöjiä suomitaan, koska eläimet tuottavat suunnattomia määriä ilmastopäästöjä. Kilo juustoa tai naudanlihaa on yletön ilmastorikos. Broileri ei ihan niinkään, mutta niiden tuotanto ei paljon kananpoikia helli. Sekaravintoa nauttivien omatuontoa soimaa siis myös eläinten oikeuksien tallominen. Ja kuitenkin lihatalous on iso talouden moottori ja kuuluu terveelliseen ruokavalioon ja mitä kaikkea.

Ja sitten ne kasvissyöjät. Soija on erittäin suosittu ja hyvä ravinnonlähde. Soijaa käytetään myös eläinten rehuna, ja erittäin paljon. Soijapeltojen tieltä kaadetaan sademetsää, minkä keretään. Muuntogeenisestä soijasta en lähde kirjoittamaan, koska itse sana riittää pelottelijaksi. Soijan väitetään myös vähentävän mieskuntoa.  

Madagaskarin sisalpellot köyhyttävät maaperää ja jättävät alleen ainutlaatuisen saaren. Saaren ekosysteemi on muutoksen kourissa ja lajit uhanalaisia. Kaikki tämä, koska me haluamme säästää luontoa ja vaadimme maatuvia tuotepakkauksia. Sisal on tähän täydellinen, koska se myös kasvaa nopeasti.

Luomupuuvilla on luomua eivätkä sen myrkyt täten saastuta ympäristöä tai kutita ihoa. Mutta tuotanto vaatii moninkertaisen määrän vettä tavalliseen puuvillaan verrattuna. Eikä puuvillan tuotanto muutenkaan vettä säästele.

Muutamia esimerkkejä siitä, miten maailma pelastuu. Mikä on se kuuluisa pienempi paha?
Ehkä ensi kerralla kevyempiin aiheisiin... ehkä.

Arki koitti

Paluu töihin koitti tänä aamuna. Väsymys oli käsin kosketeltavissa, vaikka olen virkistynyt loman aikana. Aamuheräämiset eivät ole minua varten. Mutta kyllähän se oli mukavata porista työkavereiden kanssa kuulumisia.

Loman lukemistosta suosittelen Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjaa Kellokosken prinsessa. Totuus on usein tarua ihmeellisempää.