Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, elokuuta 3

Luomisen juhlaa

Joillekin maksetaan palkkaa käsittämättömistä asioista. Joskus salaa haaveilen, että olisin itsekin kuosisuunnittelija. Intoa riittäisi, vaan ei taitoa. Tässä erittäin upeita malliesimerkkejä lapsuuden ajoilta (kuosien lisäksi vaatesuunnittelua kai yritetty):


Mutta moni muu tekee sitä puolestani. Jotkut erittäin hyvin. 

Ja sitten on ne marimekkolaiset kopioivat suunnittelijat. Yrityksellä on käytössään jo järjestyksessään toinen kuosi, joka on kopio toisen taiteilijan kuvasta. Yle Uutisissa asiantuntija toteaa, että tämä uusi Isoisän puutarha -kuosi on kuosisuunnittelijan oma erillinen näkemys. Täytyyhän tähän mielipiteeseen kallistua, koska toteajana on taideväärennösten asiantuntija. Mutta moraalisesti arveluttaa, että näin räikeästi saa ottaa toisen kuvan ja laittaa omiin nimiinsä. 

Aiemmin Metsänväki-kuosi joutui median riepoteltavaksi. Tosin Marimekko on sanonut, että suunnittelijat itse vastaavat tuotoksistaan ja yrityksellä on vain käyttöoikeus niihin. Vastuu on siis artistilla itsellään, eikä Marimekkoa voi syyttää, paitsi ehkä silmien ummistamisesta ja tekijänooikeuksien vähättelystä.

Samaa olen itse asiassa miettinyt räppibiisien kohdalla. Kun joskus on otettu vanhasta biisistä kertosäe tai enemmänkin ja väliin heitetty vähän omaa räppiä ja biittiä. 

Siis koska oma näkemys toisen teoksesta on kuitenkin aina osittain kopio. Eikö siitä pitäisi propsit mennä myös alkuperäiselle tekijälle? Eikö taiteilijan pitäisi ilmoittaa tehneensä kunnianosoituksen jonkun muun teokselle? Voiko näitä tapauksia pitää plagiointeina? Tieteessä olisi yksinkertaista lähdeviittauksen puuttuessa tuomita suoraan plagiaatiksi. Taide ei taivu aina tieteen mutterin kierteisiin.

Aiheesta kertoi myös Susannan Työhuone. En ollut viikolla lukenut enkä kuunnellut uutisia, joten sainkin tämän uutisen tietooni blogia lukien. Sosiaalinen media hämmästyttää minua edelleen.

maanantaina, kesäkuuta 18

Paperista kauneutta

Löysin Youtuben ihmeellisestä aarreaitasta muutamia videoita. Ensimmäinen on tämän päivän piristys. Tai ahdistus, jos haluaa kadehtia toisten kättentaitoa.



Mikähän tämän taidemuodon nimi on suomeksi? Voisin mielelläni käydä katsomassa näyttelyn, jossa olisi lisää tätä paperitaidetta - ja tietenkin origameja. Ystäväni voisi taiteilla sinne suloisen pingviiniorigamin :)

Lisää tuon mainion saksalaisen, Peter Dahmenin, teoksia löytyy hänen blogistaan.

keskiviikkona, helmikuuta 8

Aamuherätys sarjakuvilla

Olen useampana aamuna herännyt lukemalla sarjakuvia. Kun kävimme äänestämässä viikko sitten lauantaina kirjastolla, mukaan lähti samalla iso kasa sarjakuvia. Vaikka olen lukenut Tinttiä, huumoristrippejä ja vakavaa draamasarjakuvaa, aamut ovat olleet oikein virkeitä.

Luin muuten aika mukavalla tavalla ironisen ekologista elämäntapaa käsittelevän sarjakuvakirjan. Teos oli ranskalainen, joten en ihmettele onnistuneen ironista otetta. Suomennettu nimi oli Ekoloogiset.

Nyt on omat kirjavalinnat luettu läpi. Täytyy varmaan jatkaa sänkynaapurin supersankaritarinoihin.En ole jaksanut kirjoja lukea. Mutta hyvä että jotain sentään, kun sanomalehdistä ei hyvää draaman kaarta oikein löydy.

torstaina, elokuuta 11

Kuvakimara

Kesältä muutamia kuvia koristamaan näitä pitkän huiskeita tekstejä.

Ah.

Riippukeinussa.

Korkkarijuoksija viilettää.

Museokamaa, muttei museossa.

Huomattavassa pääroolissa jalat. Ne ovat kesäinen juttu.

perjantaina, maaliskuuta 4

Eko-tageja

Aurinkoisen talvipäivän kunniaksi olen valmistautunut kirmaamaan jäälle koiralenkille. Sitä ennen tulin kertomaan ideasta, jonka haluaisin itsekin toteuttaa vaikka oman taloni seinään. Olen pitänyt tätä juttua vakan alla, mutta nyt löysin aikaa ja innostusta kirjoittaa siitä.

New Yorkia villitsevät sammalgraffitit. Sammalgraffitit toteutetaan surauttamalla sammal tehosekoittimella mössöksi ja maalaamalla se sabluunalla seinään. Sen jälkeen sammal alkaa kasvaa seinässä itsekseen sabluunan muodossa. Mitä ihaninta ekotaidetta! Haluaisin tietää, miten sammalgraffiti  vaikuttaa seinään. Varmastikaan kaikki seinämateriaalit eivät välittäisi sammalpeitosta. Pitänee ottaa selvää, jos alan tehtailla sammalgraffiteja. Minun teokseni tunnistatte sitten lemppariaiheestani eli kilpikonnista. Me tag you!

Jääkenttä kutsuu. Viikonloppuja!

tiistaina, helmikuuta 22

Värien monopoli

Luin uutisen, jossa todettiin että kevään väripaletti kertoo talouden laskusuhdanteen loppumisesta. Värien asiantuntijaorganisaatio Intercolor on aistinut tällaista. Kiinnostuin järjestöstä, joka tekee kauden väripaletin ammattilaisten käyttöön. Intercolor todellakin on maailmanlaajuinen värimonopoli; ei perinteisessä merkityksessä omistamalla, vaan ohjaamalla taloudesta riippumatta. Intercolor on ei-kaupallinen järjestö, joten sen monopoliarvo ei perustu markkinatalouden tarpeisiin.

Värien merkitys on valtava. Intercolorin mukaan 60% vaateostospäätöksestä perustuu väriin. En kiistä. Suomen Intercolor Finland kertoo värien viestivän kulttuurista, taloudesta ja markkinatilanteesta. Viitaten lukemaani uutiseen, ovatkohan nuo viimeiset määritykset muotoutuneet viime vuosien kokemusten myötä. Värit myös vaikuttavat mielialaan ja kertovat esimerkiksi arvoista. Mediat käyttävät värejä pursuavasti. Nykyään yritysten logojen värisävyä saatetaan hioa työtuntikaupalla oikean mielikuvan saavuttamiseksi. (Sissimarkkinoija viis veisaa logon värisävyn merkityksestä.) Värillä on väliä ja itse esimerkiksi välttelen mustaa etenkin vaatetuksessa. Mitä se kertoo minusta?

Takaisin Intercoloriin. Suomen ICfin puhuu globaalista väripuheesta. Koska väreillä on kulttuurista merkitystä, on ICfinillä paikkansa. En tosin tiedä jakavatko kansalliset Intercolor yhdistykset samaa väripalettia kaikkialla? Sehän globaalin väripuheen tarkoitus kai on. 

oma väripalettini
ICfin tarjoaa sesongin väripaletin lisäksi mm. luennoitsijapalvelua. Olisihan hienoa saada omaan tapahtumaan väriasiantuntija. Jos työskentelen muotoilun tai vastaavan taiteen parissa, voitte olla varmoja että pääsette nauttimaan väriluennosta.

tiistaina, tammikuuta 11

Sarjis sopii Suomeen

Suomessa sarjakuva on nouseva taiteenlaji. On Suomessa aina ollut loistavaa sarjakuvaosaamista ja Kemin sarjakuvafestivaalit ovat pyörineet jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Sarjakuva ei kuitenkaan ole päässyt suuren yleisön suosioon. (En tarkoita että kaiken taiteen pitää maistua kaikille.) Mutta nyt maailma on muuttunut ja suomalaiset arvostavat omaa sarjakuvaperinnettään kasvavassa määrin.

Tällaisia ajatuksia heräsi eilen unilukemiseksi nauttimani Timo Mäkelän sarjakuvakokoelman, Rooman, myötä. Sarjakuva-albumi koostuu novellimaisista sarjakuvista, joista useat pohjautuvat osin kirjallisuuden mestareiden novelleihin. Olihan hyvä teos!

Suomeen on kehkeytynyt jopa sarjakuvataiteilijoita, joita voi verrata supersankareihin. Heitä ovat tietysti Juba Tuomola Viiivin ja Wagnerin luoja sekä kiroilevan siilin piirtäjä Milla Paloniemi. Paloniemi piirtää myös oivallista sarjakuvablogia nimimerkillä Norpatti. Harmillisesti Suomen kokoisessa  maassa niistetäänkin sitten ideoista äkkiä kaikki irti ja kohta ketään ei jaksa enää kiinnostaa. Ei mahdu montaa trendi-ilmiötä tänne kerrallaan.

Ville Ranta ja Aapo Rapi, joiden nimet eivät komeile kaikkien sanomalehtien sarjakuvasivulla, ovat ehdolla Euroopan maineikkaimman sarjakuvapalkinnon saajaksi. Seuraavassa Ville Rannan nettisivuilta ote ehdokkuudesta:
"
Kajaani-kirjani ranskannos L'Exilé du Kalevala on valittu Ranskassa Angoulêmen kansainvälisen sarjakuvafestivaalin pääkilpailusarjaan, jossa joukko vuonna 2010 ilmestyneitä kirjoja kilpailee vuoden parhaan sarjakuvateoksen palkinnosta. Angoulêmen Sélection officielle on Euroopan arvostetuin palkintosarja. Samassa sarjassa on toinenkin suomalainen teos, Aapo Rapin Meti. Parhaan albumin palkinto jaetaan Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla tammi-helmikuun vaihteessa 2011.

Minun mielestäni sarjakuvataide on edelleen aliarvostettua. Sitä pidetään vain viihteenä, vaikka moni teos kelpaisi äidinkielen tunnille, puhumattakaan kuvaamataidon tunneista.Vaikka en muuten aio mainita Aku Ankkaa, sen verran suitsutan, että suomalainen Aku on kielellisesti rikas lehti. Arvostan sarjakuvataiteessa eniten, sitä miten muutamat kuvat ja lyhyet tekstit sanovat niin paljon. Ytimekkyys on minun mieleen.