Kulttuuria hankala tavoittaa?

Joku aika sitten olin kiinnostunut työskentelmään Iissä. Kulttuurikauppila kuulosti nohevalta taidetilalta. Ja sieltä löytyi vielä vanha tuttava. Sen jälkeen olen seuraillut talon toimintaa. Pienen paikkakunnan ponnistusta on ihana seurata. Silloin aikoinaan löysin Kulttuurikauppilan ekologiseen ja ympäristötaiteeseen tutustuessani. Iissä nimittäin järjestetään joka toinen vuosi biennaali, joka keskittyy ympäristötaiteen lisäksi veistotaiteeseen - ART Ii Biennaali. 

Tapahtuma ja koko kauppilan konsepti kaipaisi kuitenkin kipeästi tuottajan taikasauvan heilautusta. Ulkoinen ilme on kehittynyt hienosti, mutta tiedottaminen ja asiakaspalvelu ovat jääneet liikaa huomiotta. Paikan matkailullistaminenkin on kesken. Kun ei asu Iin lähellä, ei kyllä saa toiminnasta ja tarjonnasta tarkkaa kuvaa, eikä osaa lähteä paikan päälle katsomaankaan. Pienet asiat ovat tärkeitä. Sellaiset kuten kertoa yleisölle, miksi biennaali on järjestetty ja miksi se on kiinnostava. 

Matkailunäkökulma pyörii kesän korvalla ja työtehtävien myötä päässä. Kesämatkailuhan tuo kaikelle suomalaiselle kulttuurille tuloja, tai ainakin sitä kannattaisi hyödyntää. Usein törmää Suomessa(kin) jännittäviin ja jopa täydellisiin matkailu- tai kulttuurikohteisiin, jopa kulttuurimatkailupalveluihin, joista haluaisi mainita ystäville ja suositella vaikka Facessa. Harmittavan usein ei löydy mitään tietoa, edes yhteystietoja. 

Voihan toki olla, että tällaiselle nuorehkolle ihmiselle asiat konkretisoituvat vasta, kun ne ovat netissä, muuta maailmaa ei edes ole olemassa. Senkin takia viestintään täytyy kulttuuri-/ taideihmistenkin kiinnittää huomiota. 

Taiteesta ei ole iloa, jos se ei löydä yleisöä. 

Oikein kuultuja muumisitaatteja

"Ettekö te ymmärrä taidetta. Minulla on mörköolo ja teen mörön!", sanoo Pikku Myy. 

"Miltä ainutlaatuinen hiekkaveistos näyttää?", kysyvät Vilijonkan lapset. 

Opiskelijatoveri vinkkasi huikeasta kulttuurituottajille sopivasta muumien jaksosta, jossa laakson asukkaat pyöräyttävät rannalle hiekkataidetta. Seuraavana juonipaljastus! Tietysti taiteen määritelmää pohditaan läpi taiteilun tuoksinnan ja kisaillaan parhaasta teoksesta. Lopulta teokset ovat päivän päätteeksi uhkassa tuhoutua myrskyssä. Ei se taiteen merkitys ja määritelmä selviä muumeistakaan. Olisin toivonut niin, koska muumit ovat kovin viisaita.

Katsele, tunnustele, haistele, maistele, kuuntele

Suositan käymään perjantaisin ilmaiseksi museoissa. Tänään tein sen itsekin. Kiertelin hyvän tovin Suomen Käsityömuseossa. Museossa on paljon aistein havaittavaa käsityötaidetta. Siis sellaisia joihin saakin koskea. Lisäksi käsityömuseon vaihtuva näyttely 'Parasta puusta' kirvoitti sellaiset nostalgiat ja vau-meiningit ettei paremmasta väliä.

Nautintoa vain häiritsi kasvava kulttuurituottajan identiteettini. Juuri tänään. Se käski koko ajan arvioimaan tilankäyttöä, tunnelmaa, museon näkyvyyttä ja muita täysin olennaisia museovieraan tutkiskelun kohteita. Pirulainen, että korpesi mutta kuitenkin salaa innoissani mietiskelin millaista sisältöä tuottaisin museoon itse. 

Olivat sitten ehtineet edelleni. Alakerran pysyvä näyttely sisälsi jo sen, mitä keksin yläkerrassa kuljeksiessani - nimittäin kaikin aistein koettavan museokokemuksen. Alakerrassa sai sovittaa tuohivirsuja, hipeltää ja kosketella eri materiaaleista valmistettuja käsitöitä, haistaa tervavärjättyä lankaa ja muuta mukavaa. Museon ei ikinä pitäisi olla vain katselua tarjoava paikka. Museon aihepiiriin tutustumiseen tarvitaan muitakin aisteja oli aihe sitten mikä tahansa. Uudenlainen kokemuksellisempi museokulttuuri on onneksi nousemassa. Mutta kyllä museoilla on vielä panostettavaa kuoriutuakseen pölynharmaasta takistaan. 

Sisustusvimma

Muutan kohta uuteen kotiin. Olen niin täpinöissäni, että sukat pyörii jaloissa enkä saa nukuttua. Aikomus on sisustaa vähän uutta tönöä, koska en ole pitkään aikaan päässyt toteuttamaan itseäni. Saatan jopa ottaa vähän maalisutiakin käteen, jos vuokranantaja on suopeamielinen. Sisustaminen on ihanaa ja haaveilenpa salaa välillä sisustussuunnittelijan ammatista. Ehkä ideat ja tatsi pysyvät tuoreempana, jos käyttää kaiken energian vain omaan kotiin. Minulla on kuitenkin niin paljon kiinnostuksen aiheita ammatillisesti muuallakin. 

Sisustaminen ja design kuuluvat yhteen kuin kaksi kärpästä yhteen iskuun, vai miten se meni. Eli kulttuurituotannon alalla muotoilu ja teollinen muotoilu ovat lähellä sydäntäni. Jyväskylässä on menossa Valon kaupunki -tapahtuma. Siihen liittyen kaupungilla on valoteosnäyttelyä ja muuta mielenkiintoista. Siellä suunnalla liikkuvien kannattaa ottaa syksyn viimeisistä valoista kaikki irti!

Museo vai museo

Kävin taidemuseossa ystävän kanssa. Yksikään neljästä näyttelystä ei ollut minun makuuni. Surullisia värittömiä koukeroita ja valokuvia sekä videotaidetta maailmanlopun tunnelmissa. Viimeinen näyttely esitteli naivistisia teoksia, jotka pelottavat minua. Se on niiden naivististen ihmisten pärstässä se uhkaavuus.

Onneksi mukana oli hyvä ystävä. Nopean kierroksen ja tylsistyneen marinan jälkeen suuntasimme viihtyisään kahvilaan porisemaan ja haukkumaan teosten latteutta. Taidemuseo oli sittenkin tehnyt tehtävänsä. Minulla oli oikein mukava päivä. Otsikko viittaa nyt siihen, että tunsin taidemuseon todella museoivan meidätkin. Näyttelyt eivät eronneet juurikaan toisistaan eivätkä herättäneet tunteita. (Paitsi yksi iso kasvain.) Olisikohan tarjontaa liian vähän monipuoliseen näyttelykokoelmaan vai missä mättää? Terveiset taidemuseoihin, että elekää samanaikaisesti montaa mustavalkoista, toistuvia kuvioita ja kuvia esittäviä kokoelmia ottako. Pienen ihmisen pää ei kestä tuollaista yksitoikkoisuutta. Ihanaa että ulkona oli värikäs syksy ja ystävällä kirkas huivi.

Tekniikkakin on taidetta

En uskoisi sanovani tätä. Tekniikka on todellista taidetta. Automobilforumissa tutustuin teknisiin taideteoksiin ja todellakin liikkuvan objektin tutkimisesta syntyy Taidetta. Näyttelyn idea todellakin on ollut liikkeen esittäminen teknisten laitteiden avulla ja etsiä fysiikan taiteellinen näkökulma.

Esineitä pöydällä

Koskettamalla näkee esineen olemuksen

Haluaisitko tietää miltä tuntuu istua keskellä hurrikaania? Tiedätkö kuinka pieni liike aiheuttaa ilmavirran, joka liikuttaa tuulettimen ratasta? Voiko kone improvisoida musiikkia Näihin kysymyksiin teokset vastasivat. Ja moneen muuhun. Itse rakastuin paperisilppusateeseen. Nakkelin paperisilppua innoissani ilmaan. Huikea näyttely keskellä autokauppaa. Kaupunki on täynnä yllätyksiä.

Saako taide pään pipiksi?

Käväisin korkealla. 

Rakennelman juurella

Nykytaidehallissa (Temporäre Kunsthalle) Berliinin museokorttelissa oli laittanut pystyyn jännän, hyvin jännän näyttelyn. Se oli koottu ihmeellisen härvelihökkelin sisään, joka oli rakennettu rakennustelineistä, peitoista, pahvista, autonrenkaista ja vaikka mistä. Näyttelyssä kiivettiin kolmen kerroksen verran ylöspäin. Koko ajan sisäelimeni olivat siis koetuksella, kun koin korkeanpaikankammoisena huimausta ja vatsanväänteitä joka kerroksessa. Lattia nitisi ja antoi periksi ja vähän väliä näki lattian raoista alas. Näyttelyyn mahtuu kerrallaan 45 ihmistä. Turvallisuusohjeissa sanotaan, että vierailu omalla vastuulla. Sokkeloinen tila oli täytetty aivan ihmeellisillä teoksilla. Onko se taidetta, että laatikossa on joulukoristeita ja likaisia purkkeja (ehkä maalia)? Teoksen nimi vapaasti käännettynä Madon varjossa. Mitä tuo mieleen täytetyistä urheilusukista sidottu "verkko", jonka sisällä roikkuu seinillä pornokuvia. Teoksen nimi: Sexy socks.

Taiteen tehtävä on sykähdyttää, antaa ajateltavaa ja herättää tunteita. Todellakin nykytaide tekee sen. Aina miettii päänsä kipeäksi asti, mikä on teoksen sanoma tai onko sillä mitään tarkoitusta ollenkaan. Ja sitten pyörryksissä kävelee ulos todelliseen maailmaan ja uskoo nähneensä juuri oudointa, mitä koskaan tulee kokemaan.

Kunnes vierailee jälleen nykytaiteen museossa.

Vähän tummuneita  pitsoja

Läävä vai sittenkin taideteos "Backstage"

Ähhähää Suomesta, vai miten sen paremmin sanoisi..

Finnland-Institut tarjosi vastikään kourallisen turkulaista designia. Näyttelyssä oli esillä mm. Tonfiskin, Punaisen norsun ja Kotonadesignin kättentöitä. Suomalainen käsityö on siis todella kaunista ja "heleää". Näyttely oli yhdeksän suunnittelijan yhteistyötä ja kuuluu hankkeeseen Turku Design ILMIÖ, joka jatkuu ensi vuoden loppuun asti. Tietysti hanke liittyy Turun kulttuuripääkaupunkitsydeemeihin. Terveisiä vaan, Humakin Turun kampuksen kulttuurituotannon opiskelijoille. Näkykäähän katukuvassa!

Mutta siis näyttely. Kukapa ei rakastaisi innovatiivisia keramiikka-astioita tai pehmeitä huopatöppösiä kauniilla kuvioilla?! Olin taas aivan myyty. 

Haluan muualtakin Suomesta samanlaista osaamista maailmalle.

Kyselin tietysti vastaanottovirkailijalta kaiken mahdollisen näyttelystä ja sain tietää, että jos halajaa Saksaan näytille (instituutti antaa tilansa ilmaiseksi käyttöön ohjelmaansa sopiville projekteille), täytyy varautua parin vuoden jonotukseen. Ja Berliinin Suomi-instituutti vastaa koko Saksan kielisen alueen hallinnosta. Ehkäpä palaan kulttuuriasioiden vastaavan kanssa asiaan muutamien vuosien päästä, kenties ellei jopatoivon mukaan.

Eko-muotia pankin aulassa

Kävin katsastamassa tietysti Berlin Fashion Weekin. Valitsin mielenkiintoisimman tapahtuman, koska jalkani kieltäytyy yhteistyöstä ja on vähän kipeä. Astelin siis Atrium Deutscher Bankiin ja sain heti vastaani turvallisuushenkilön, joka tiukkasi mitä täällä teen. Meni luu kurkkuun. Änkytin että tulin katsomaan.. ööö...

Mitä hittoa?! Näyttelyhän on ilmainen ja vapaa pääsy. Pääsin sisään ja huomasin olevani valoisassa aulassa yhden ruotsalaispariskunnan kanssa.

Kyseessä oli Berlinordik - yhteisön näyttely. Yhteisö on berliiniläisten ja pohjoismaalaisten kestävään suunnitteluun keskittyneiden lahjakkuuksien areena. En uskaltanut kysyä seinäkukkasilta, että saako näyttelystä ottaa kuvia, joten poikkeapa Berlinordikin kotisivuille katsomaan antia. 

Kerron kuitenkin näyttelystä pienin sanasin. Näyttely koostui noin tusinan vaatesuunnittelijan taidonnäytteistä, muutamasta lampusta ja huonekalusta sekä innovatiivisista ideoista. Mainitsen niistä kummelin näköisen veden saasteita imevän tötterön (ei ole kertakäyttöinen) sekä juomatölkin päälle asetettavan härpäkkeen, jonka avulla voi kerätä injektioneulat hyvään talteen tölkkiin. Näin saadaan tölkit hyötykäyttöön ja metallinkeräyksen tehokkuus huippuunsa. Vaatekokoelmista jäivät mieleeni puunoksista tehdyt korut.

Näyttely oli pikkuruinen isossa aulassa, mutta ekoisuus oli aistittavissa tunnelmassa. Toivottavasti nuoret ovat saaneet enemmän huomiota kuin minun ja sen ruotsalaispariskunnan katseet. Hyvää kamaa kierrätettynäkin!