Naurun pyrskähdyksiä ja piiloutumisia

Stand up-festarit koettu. Pakko oli käydä katsomassa, miten Robert Pettersson vetäisee ilman tv-kameroita. 

Livenä en ole aiemmin nähnyt noin paljon yleisöön nojautuvaa komiikkaa. Oli uusi kokemus, että koomikot ottivat yleisöstä henkilöitä mukaan ja kasvattivat juttujaan heidän kustannuksellaan. Se toimii livenä. Videolta sellainen tyyli ei ole minua miellyttänyt, koska siinä on niin kaukana niistä hahmoista. 

Itsehän en yhtään halunnut mukaan enkä uskaltanut vastailla kysymyksiin. Olisi kamalaa joutua yleisön katseiden kohteeksi. Uskaliaat sen kuitenkin tekivät ja eräskin nainen ihan show'n alussa. Koomikolle ja kerrotun jutun kannalta ihmisten nimet, ihmissuhteet tai ammatit ovat sinänsä samantekeviä, mutta nainen loukkaantui siitä, että hänen nimensä oli kuultu väärin. Hauska tilanne, josta koomikko heti sai lisää materiaalia. Ymmärrän täysin sen tunteen, kun ihmiset muistaa nimen väärin tai ei edes yritä sitä opetella. Mutta stand up-keikalla tilannehan on se, että koomikko luo hahmoja. Ei ole edes tarkoitus, että koomikko tietää jotain todellista yleisöstään. Toivottavasti naisen iloinen ilta ei tuosta ihan pilalle mennyt. Saa olla itselläkin huumorintajua, jos joutuu koomikon tuleen. Saattaa tulla julmaakin juttua. 

Robert Pettersson oli minulle illan suosikki. Kiitos nauruista ja muutamasta tuolilla kiemurtelusta kera "eihän noin saa sanoa"-ajatuksen.

Stand upissa viehättää se, että keikan jälkeen on tyhjentynyt olo. Täytenäinen tunne, kun nauru on puhdistanut päivän murheet pääkopasta. 

Sitten vielä tuotantoasiaa. Stand up-klubina Ilokivi on oiva. Hämärää, tilaa tarpeeksi, lava hyvä vaikka vähän turhan matalalla ja jopa stand up-keikan kuulutukset varmaan omasta takaa eikä vain festareita varten tehty. Takahuone on epäkätevässä paikassa ettei suoraan pääse lavalle, mutta kyllä lavalle pääsee vaivatta, joten ei se sillä tavalla varmaan ketään haittaa. Vaikken yhdy tähän kommenttiin, niin kuulin että stand up-klubilla pitäisi olla katsomon sijaan pöytäkuntia. Ei tarvitse, kunhan on tiivis tunnelma. Saa olla iso läsnäolon taito koomikolla, joka areenalla keikkailee.

Festarina oli huomioitu hyvin esim. se että kutsuttiin yleisö vielä illan muille keikoille. Ja muutenkin oli tottuneen keikkapaikan tavoin kaikki reilassa. Itse kuitenkin ihmettelin, että netistä tulostetut liput vain revittiin, joten periaatteessa samalla lipulla olisi päässyt sisään useampi, koska ne liput perustuu viivakoodin lukemiseen. Tuottajana mietin, miten tällaisen omassa tapahtumassa tekisi, kun ne viivakoodin lukijat ovat kai kalliita vuokrata. Meidän töissä lippufirman kanssa ei ole sellaista sopimusta, että lipun voi itse tulostaa. Siinä yksi vastaus, mutta ei se lipunosto vaikeaakaan saa olla. Hmm.

Folkin' funny

Huumori kiehtoo minua kaikessa taiteessa. Kunnon kiherrystä aiheuttava teos on vaikuttava. Stand up on sitten vielä asia erikseen. Lähellä stand upia on yksi lempibändini: Flight of the Concords. Uusi-seelantilainen duo soittaa kai folkahtavaa jotain. Katsokaa kuinka entinen klarinetisti pätee musiikissa! Minusta on vaikea määritellä monipuolista tuotantoa.

Enpäs laita linkkiä, mutta suosittelen vilkaisemaan Youtubeen. Sieltä löytyy ikivihreitä klassikoita, kuten The Most Beautiful Girl, Issues, Business Time ja Albi The Racist Dragon. Naurattaa jo! Tiedänpä mitä teen seuraavaksi.

Sirkus meni baariin

Näin ihan äskettäin huikean nykysirkusesityksen pubiin istutettuna. 

Pääsin vertaamaan kesän Cirque du Soleilin esitystä suomalaiseen nykysirkukseen. Vaikka vertaillahan ei kannata. Yhteistä näillä kahdella retkueella on vain genre. Baari Vakiopaineeseen oli ruuvattu kaksi tankoa lattiaan / kattoon ja pienen pubin ikkunan edusta toimi lavana. 

Sirkusryhmä Circus Uusi Maailma valloitti esityksellään Bass & Pole. Tunnelma oli suloisen rämä kuppilamiljöössä. Esitys levittäytyi välillä jopa baarin ulkopuolelle kadulle. Tila oli käytetty taitavasti.

Ennen esitystä luin käsiohjelmasta, että esiintyjiä oli pitkä lista, ihan yhdeksän kappaletta. En uskonut että kaikki mahtuvat lavalle tahi tankoihin roikkumaan. Osa esiintyjistä osoittautui muusikoiksi ja neljä akrobaattia vilisti tangoissa. Sehän esitykseen juuri toikin draamaa, että tangoissa oli ruuhkaa. Musiikki oli erikoista, mikä on sirkukselle ja tälle esitykselle sopivaa. Nautin bassoista, hanureista ja rummunpaukkeesta. Laulujen kieltä en tuntenut, mutta se teki musiikista sitäkin mystisempää.

Hauskassa esityksessä hauskinta oli ehkä katsella ohikulkijoiden ilmeitä ja päänkääntymisiä. Etenkin silloin kun esiintyjät ryntäsivät pihalle ja huusivat toisilleen vihaisina kadulla.

Kannattaa kirjoittaa, kun on aivan liekeissä. En löydä tapahtumasta ja tuotannosta mitään oikomista. En ole seurannut tiedotusta tai markkinointia, joten niihin en puutu. Jos tuottaisin Circus Uusi Maailmaa, tietäisin tuottavani laatua. Onneksi nykysirkus on nousussa ja rahoituskanaviakin varmasti jo löytyy. Käyhän ryhmä ulkomaita myöden esiintymässä. 

Teatteria tuplana, kiitos!

Viime torstaina kävin kaupunginteatterissa katsomassa näyttelmän Yötarinoita. Tänään toistin elämyksen Teatterikoneen näytelmässä Happohotelli. Olen yleensä sitä mieltä, että jos käy teatterissa, elämykselle täytyy antaa tilaa. Liian tiivis tahti näytelmien katsomossa vie vaikuttavuudesta särmän. Vertailee näytelmiä keskenään ja pettyy helposti, jos edellinen on jälkimmäistä vaikuttavampi. Kun käy harvemmin, voi nauttia jokaisesta kerrasta täysin siemauksin. 

Tänään kävin kuitenkin teatterissa, vaikka edellisestä kerrasta on alle viikko. Molemmat näytelmät osuivat jopa samanlaiseen genreen eli olivat koomisia näytelmiä traagisista tositapahtumista. Yllättäen pienempi teatteri veti pisteet kotiin. Nauroin kovempaa ja tirautin kyyneleetkin lopuksi. Lyhyesti esittelen katsomani näytelmät, jos joku kiinnostuisi ja juoksisi katsomaan. Molempia ehtii vielä näkemään hyvinkin.

Yötarinoita on kirjoitettu unettomuudesta kärsivien omista kokemuksista. Näytelmä luotaa unettomuuden syihin ja seurauksiin. Monet unettomat kertovat tarinaansa limittäin. Lempparini oli Rest In Peace -tyyny :)

Happohotelli kertoo alkoholistien läheisten tarinaa. Näyttelijät ovat kokeneet itse alkoholismia lähipiirissään eli tietävät mistä puhuvat. Näytelmän toteutus olikin heille omaa työstämisprosessia, joten näytelmän tavoite on helpottaa samaa kokeneiden oloa. Ihanan kevyt ote vakavaan teemaan.

Teatteri avaa kokemuksia ja tunteita katsojalle jännittävästä näkökulmasta. Katsoja pääsee hahmon pään sisään suht helposti ja tunnekuohut on sallittu teatterikatsomossa.

Quatsch Comedy Club

On standup-klubin nimi. On toki kuuluisa, varmasti ihan siksi että se mainitaan gradussani. Pitihän siellä sitten päästä käymään paikan päällä. Harmillisesti sattui huono viikko, kun olen ollut vähän alamaissa mutta onneksi nauru piristi.

Klubi on hieno. Oikein teatterin kellarissa, kuten teemaan kuuluu. Jonotin ovella pienen porukan kanssa, että pääsimme kipaisemaan luukulle ostamaan liput. Sitten jonotin salin ovella vartin että pääsin varaamaan hyvästä pöydästä paikan. Sitten istuin tunnin ja odotin h-hetkeä. Tulihan se. Vähänkö siis naurattaa, kun miehet dissaa naisia ja naiset miehiä. Ja mustat omaa väriään ja puolalaiset omaa maataan. Näihin ihmiskunnan universaalin huumorin tukipilareihin koomikot turvautuivat. Hauskaahan minulla toki oli. Täytyi vain niiiiin kovasti keskittyä ja pinnistellä että ymmärsin. Vähän kuin aivokirurgista toimenpidettä olisin suorittanut. Onneksi melkein kaikki nieleskelivät sanoja ja käyttivät hassun hauskoja ääniä. Oli se paljon helpompaa meikäläiselle.

Saa olla tyytyväinen ulkomaalainen, jos ymmärtää vieraan paikan huumoria. Kaksi asiaa, jotka väsyttävät minun pienen pääni on komedia ja puhelimessa puhuminen. Minun mittapuulla olen tosi kova ammattilainen, kun ne hallitsen.

Mutta takaisin klubille. Sieltä sai lähettää kortteja. Terveisiä vaan hellulle! Ja esityksen jälkeen koomikot laskeuttuivat jalustalta ihmisten pariin Happy hourista nauttimaan baarin puolelle. Koko tapahtuman ajan kiersivät tarjoilijat pöytiä. Olivat nohevia, oikein ammattimainen ote. Tykästyin tuotannolliseen toteutukseen tosissani. Pohdiskelin jopa, että kun nauraminen on kivaa, voisinko järjestää sitä toisille työkseni. Terveysvaikutukset komediasta ovat kiistattomat, eli tekisin merkityksellistä työtä. Se on minulla aina se lähtökohta työuralleni.

Nyt kun lukijat miettivät, että miten huumorista voi kirjoittaa niin kuivasti, niin totean asiantuntijana, että ei siitä muulla tavoin voikaan kirjoittaa. Huumori on hauskaa vain hetkessä. Loppukaneetti: jo aikojen alusta miehet, jotka ovat saaneet naisen nauramaan ovat olleet suosittuja. Jo aikojen alusta miehet ovat käyttäneet tätä keinoa päästä muhinoimaan.