Matkailu vs. kaivosteollisuus

Onpa kolho otsikko. Tämä aihe oli kuitenkin eilen tapetilla A-Studion Talkissa. Kyse oli Kuusamon Rukan mahdollisesta kaivoksen rakentamisesta. Ja vastapuolella tietenkin istui matkailubisnes puhtaine luontoarvoineen. Ja vähän myös ne luontotutkijat sun muut - hipit. Tekstin lopussa paljastan, miksi tämä aihe on niin kiinnostava kulttuurituottajalle.

Matkailua opiskelleena mietin, että kuinka paljon luonto merkitsee Lapin matkailulle ja on se vetovoimatekijä. Kuitenkin matkailullakin on aika kova ympäristövaikutus alueelle ja on luonnolle rasite. Toistaiseksi homma on hanskassa ja alueen erityinen biotooppi on säilynyt. Ei siellä siis turhaan hehkuteta puhdasta luontoa matkailumarkkinoinnissa.

Oulankajoki

Työllistymismahdollisuuksia siinä keskustelussa kovasti painotettiin. Anyways, tuli mieleen että ei ne työntekijät välttämättä paikallisia ole, joten näinköhän Pohjois-Pohjanmaan perukoilla voivat huokaista helpotuksesta. Juu, ja matkailupuolelta lueteltiin, kuinka moni ala tuo nyt työpaikkoja mutta nämä voivat kärsiä pahoin kaivostoiminnasta (meijeri, porotalous, matkailu jne.). Vähän skeptinen olen. Mutten uskalla ihan tyrmätä, kun tunnen porukkaa sieltä ja olen kuullut paikallisten keskustelua.

Taitavat Kuusamossa kipeästi tarvita kulttuurituottajaa suunnittelemaan matkailupuolelle uusia vetovoimatekijöitä luontomatkailun tilalle ja kaivospuolelle koordinoimaan ympäristötaidehanketta, jotta saavat edes vedenpuhdistusaltaiden yms. härpäkkeiden luonto- sekä matkailuarvoa nostettua. Olisi poroillekin jotakin katseltavaa kaivosalueella märehtiessään. Nyt olisi taas tuottajalle töitä!

Enemmän aikaa suunnittelulle

Suurin osa työkavereista jää ensi viikoksi syyslomalle. Minä pidän huolta toimistosta sen ajan. Teen varmasti tiiviisti töitä kirjoitustöiden parissa. Aina on rästissä suunnitteluhommia, joita ei ehdi hoitaa, kun pitää ennemmin tehdä asioita kuin suunnitella niitä. Liian vähän jää aikaa suunnittelulle ja sitten pitääkin tehdä sokkona ja reagoiden hätäisesti eteen tuleviin työtehtäviin. Inhoan sitä, että asioihin ei voi paneutua ja täytyy tehdä virhearvioita ja käyttää työaikaa niiden korjaamiseen, kun kunnon suunnittelulla voisi tehdä kerralla hyvää jälkeä. Mutta kukapa voi vaatia, että saa jättää muut työt vähemmälle, koska täytyy mietiskellä muita työtehtäviä sillä ajalla. Erittäin vaikeaa. Vaatisi hiukan työtehtävien tiivistämistä. 

Nyt käytän viikon suunnitteluun, koska muut asiat eivät juuri etene. Ketään ei saa kiinni lomaviikolla, joten voin istua omassa kuplassani. Odotan oikeastaan innolla tätä yksinäistä viikkoa. Tosin ruokatunnit ovat varmaan aika hiljaisia, ellen keksi puheenaiheita itselleni.

Miten innostua uudestaan, kun on lannistettu olo?

Olen painiskellut viime aikoina itseni kanssa. Olen hieman lannistunut ja ärsyän itsessäni heräävää vastustusta muutoksiin. Työssäni on olennaista löytää keinoja toteuttaa uusia ideoita ja muuttaa luutuneita kuvioita joksikin ihan uudeksi. Olen tapahtumatuottaja ja toiminnan kehittäjä. Ja nyt tilanne on kuitenkin se, että herään usein ajatukseen, ettei pysty, ei kykene. Silloin mieluummin jättää asiat ennalleen kuin alkaa etsiä porsaanreikiä toteuttaa suunnitelmat ja ylipuhua ihmisiä. Lisäksi rajallisuus resursseissa tuo mieleen jatkuvasti sen, että toteutus vaatisi jotain, mitä ei ole nyt käsillä. Venymisiä koko porukalta kaivataan siis kaikkeen, mitä työni sisältää. En ole motivaattori luonteeltani, joten jarruttelevan tai nihkeän työympäristön innostaminen muutokseen ei tunnu omimmalta. Erityisesti nyt. Kaipailen alkusyksyn energiaani. 

Olen lähinnä painiskellut oman asenteeni kanssa, enkä juuri nyt löydä sitä oikeaa virettä. Pitää ehkä kestää tämäkin episodi työelämässä ja etsiskellä parempaa asennetta itsestään. Hjälp.