Luomisen juhlaa

Joillekin maksetaan palkkaa käsittämättömistä asioista. Joskus salaa haaveilen, että olisin itsekin kuosisuunnittelija. Intoa riittäisi, vaan ei taitoa. Tässä erittäin upeita malliesimerkkejä lapsuuden ajoilta (kuosien lisäksi vaatesuunnittelua kai yritetty):

Mutta moni muu tekee sitä puolestani. Jotkut erittäin hyvin. 

Ja sitten on ne marimekkolaiset kopioivat suunnittelijat. Yrityksellä on käytössään jo järjestyksessään toinen kuosi, joka on kopio toisen taiteilijan kuvasta. Yle Uutisissa asiantuntija toteaa, että tämä uusi Isoisän puutarha -kuosi on kuosisuunnittelijan oma erillinen näkemys. Täytyyhän tähän mielipiteeseen kallistua, koska toteajana on taideväärennösten asiantuntija. Mutta moraalisesti arveluttaa, että näin räikeästi saa ottaa toisen kuvan ja laittaa omiin nimiinsä. 

Aiemmin Metsänväki-kuosi joutui median riepoteltavaksi. Tosin Marimekko on sanonut, että suunnittelijat itse vastaavat tuotoksistaan ja yrityksellä on vain käyttöoikeus niihin. Vastuu on siis artistilla itsellään, eikä Marimekkoa voi syyttää, paitsi ehkä silmien ummistamisesta ja tekijänooikeuksien vähättelystä.

Samaa olen itse asiassa miettinyt räppibiisien kohdalla. Kun joskus on otettu vanhasta biisistä kertosäe tai enemmänkin ja väliin heitetty vähän omaa räppiä ja biittiä. 

Siis koska oma näkemys toisen teoksesta on kuitenkin aina osittain kopio. Eikö siitä pitäisi propsit mennä myös alkuperäiselle tekijälle? Eikö taiteilijan pitäisi ilmoittaa tehneensä kunnianosoituksen jonkun muun teokselle? Voiko näitä tapauksia pitää plagiointeina? Tieteessä olisi yksinkertaista lähdeviittauksen puuttuessa tuomita suoraan plagiaatiksi. Taide ei taivu aina tieteen mutterin kierteisiin.

Aiheesta kertoi myös Susannan Työhuone. En ollut viikolla lukenut enkä kuunnellut uutisia, joten sainkin tämän uutisen tietooni blogia lukien. Sosiaalinen media hämmästyttää minua edelleen.

Ei nimi toistaan pahenna - jos ei toinen ota samaa nimeä

Yhdelle lemppari-blogeistani kävi vähän köpelösti. Nimi meni vaihtoon. Tunnettu käsityöbloggari ei ollut ajoissa rekisteröinyt nimeään PRH:lle ja joku sitten perustikin yrityksen samalla nimellä. Muuten ei olisi mitään nokan koputtamista, mutta kun nimi oli käsityöalalla yleisesti tunnettu ja nimen 'kaapannut' yritys toimii samalla alalla.

Kiinnostavinta on mielestäni se, että blogeja voi kyllä kutsua jo tunnetuiksi tavaramerkeiksi mutta sitten pitäisi omistajan olla vielä niin fiksu, että rekisteröi käyttämänsä nimen. Hämmennystä tuottaa se, miksi joku haluaa ottaa toisen tunnetun ja käytössä olevan nimen itselleen. Ja päänvaivaa bloggaajalle aiheuttaa se, milloin tuntee olevansa sen verran ammattimaisella otteella hommassa kiinni että rekisteröityy, jottei yritykset voi käyttää samaa nimeä.

Lisää kannattaa lukea Mutturalla-blogista. Uusi nimi muuten on oikein hyvä sekin.

Keneltä ostaisin käsityön

Tällä kertaa joku muu pisti sanansa parahultaisesti. Kehoitankin siirtymään tästä blogista hetimiten lukemaan Susannan kirjoituksen käsityöalan realiteeteista. Osaisinpa ratkaista tämänkin virheen maailmassa. Vanhan viisauden sanoin: elämässä on virhe.

Käsväskyä ja käsideoita

Tästä videosta sain innostuksen askarrella. Pitää käydä hakemassa tapettiliisteriä, niin voi alkaa taiteelliseksi. Ja voisihan tuota ostaa muutaman erivärisen jesariteipin ja tehdä innovaatioita.

Sellaista. Ja sitten voimme katsoa, miten käteviä ihmiset ovat luomaan uusia konsepteja, tadaa:

Minä olen oikein vaikuttunut ihmisten aivojen käyttökelpoisuudesta. Tällaista ajattelua toivon itseltänikin löytyvän syksyllä, kun loma jää taakse ja tuottajan tuottavuutta taas testaillaan.

Paperista kauneutta

Löysin Youtuben ihmeellisestä aarreaitasta muutamia videoita. Ensimmäinen on tämän päivän piristys. Tai ahdistus, jos haluaa kadehtia toisten kättentaitoa.

Mikähän tämän taidemuodon nimi on suomeksi? Voisin mielelläni käydä katsomassa näyttelyn, jossa olisi lisää tätä paperitaidetta - ja tietenkin origameja. Ystäväni voisi taiteilla sinne suloisen pingviiniorigamin :)

Lisää tuon mainion saksalaisen, Peter Dahmenin, teoksia löytyy hänen blogistaan.

Keramiikan ekohenki

Arabian keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström on todennut haastattelussa näin: "Keramiikan tekeminen haittaa luontoa vain poltettaessa, mutta sen pitkäikäisyyden ja historiallisen merkityksen huomioonottaen nostan keramiikkaesineet ehdottomiksi ekoesineikseni."

Mutta pelkkä materiaalin kestävyys ei riitä ekologiseen ja eettiseen tuotantoon. Löysin aiheesta keraamikko Mirja Niemelän väitöskirjatutkimuksen, joka kulkee nimellä 'Kestävää muotoilua mallintamassa – Tulkitseva käsitetutkimus taideteollisen muotoilun näkökulmasta'. En kylläkään pääse lukemaan teosta, koska se on todella kallis. Sen sijaan vakoilin netistä vähän tutkija Niemelän muita aivoituksia. Hän tekee keramiikkaa mm. kierrätyslasimurskasta ja jätevesilietteestä. Nämä materiaalit ovat muun teollisen tuotannon sivutuotteita, ja soveltuvat saven sijaan keramiikan materiaaliksi. Jätteen hyötykäyttö, jos mikä, on kestävää kehitystä. 

Saven eettisyys on kyseenalaista silloin, kun savi tuodaan kehitysmaista. Onneksi Suomessa on paljon kotimaista savituotantoa. Vaikka yritin etsiä tietoa, kuinka savea tuotetaan Suomessa eli onko se ekologista, en löytänyt tietoa.

Täytynee jatkaa tutkimuksia.

Jouluista tunnelmaa

Ystävä kirjoitti omassa blogissaan joulumarkkinoista Berliinissä. Suomessa ei tällaisia ihanuuksia ole tarjolla. Saksalaisen perinteen joulutorit ovat omaa luokkaansa. Suomessakin pääsee jouluisille toreille, jos osaa etsiä. Nohevana olen seurannut Jyväskylän käsityö- ja joulumarkkinatarjontaa tässä joulun alla Muutamissa olen vieraillutkin.

Suomen Käsityömuseon Käsityöläisten Joulutori

Joulutorilla oli laaja valikoima erilaisia käsityöläisten kojuja. Olisin halunnut huovutetun liivin ja ostin nappikorvikset. Tila on ahdas kierrellä, mutta ajan kanssa löytyi paljon korukäsityöläisiä. Kaipailin enemmän puu- ja keramiikkatuotteita, mutta kaipa joulun alla menee enemmän korua ja vaatetta. 

Paviljongin Joulumarkkinat

Paviljongissa järjestetään vuosittain iso messutapahtuma, jossa on aivan käsittämättömän paljon suomalaista tuotetta myynnissä.  Krääsää oli tarpeeksi, mutta yllätyin, kuinka paljon suomalaiset tienaavat leipäänsä käsityön ja oman ruokatavaramyynnin kautta. Markkinoilta löytyi erilaista herkkua marjoista hunajaan ja leipäsiin. Myynnissä oli kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta en löytänyt montaa kiinnostavaa pöytää. Markkinoilla on aina markkinatunnelma, vaikkakin jouluinen. Pidän enemmän pienimuotoisista myyntitapahtumista.

Lutakon Rock-kirppis

Lutakossa järjestettiin perinteinen Rock-kirppis ihan Paviljongin vieressä. Mentiin suoraan Paviljongista Lutakkoon. Tarjolla oli joulupuuroa ja voitin mantelista kirjan! Ostin kirppikseltä villatakin. Kirppis oli kyllä rock. Huomasi selkeästi kulttuurien eron näissä naapuritapahtumissa. 

Tällaista joulumeininkiä täällä. Haluaisin silti käydä ihanalla saksalaisella joulutorilla ja uoda höyryävää Glühweinia. Näin tunnelmia koulupäivän keskeltä.

PS. Mietin mitä tägejä laitan tähän juttuun ja tuli mieleen messujen ja festivaalien ero. Messuilla on kaupallinen tavoite ja festivaalilla sisällöllinen. Siis jos kyseessä on taidemuoto esim. se minua kiehtova kirjallisuus.

Kahvin tuoksu

Vaikka olenkin oppinut hiljattain (Saksassa toimistotyötä tehdessä) juomaan kahveeta, niin en ole keittänyt pannullista. Tuoksu tulee vaasistani. Tein pienen sisustuselementin kahvipavuista. Ne ovat kauniita ja tuoksuvatkin hyviltä. 

Mietin ensin, onko ruokaa sopivaa käyttää koristeena. Eihän se ole gloobaalin ravintopolitiikan kannalta edukasta. Mutta totesin, että ekologinen koriste ruoka kuitenkin on. Tyydyn tähän perusteluun ja pidän papuni ylpeänä esillä.

Keramiikka seurasi kotiin

Berliinissä kävin keramiikkamuseossa, jota hehkutinkin täällä aikaisemmin. Nyt sisustelen kotia ja museon keramiikka seurasi minua tänne asti. Kiviseiniin ei paljon porailla, joten ihanat postikorttini kelpaavat seinäkukkasiksi. 

Keraamiset esineet ovat mielestäni usein niin kauniita, että kuvakin riittää rakastumiseen. Sitten kun minulla on hyllytilaa ja vitriiniä ainakin kirjastohuoneen verran, kasvatan kippokokoelmani suunnattoman isoksi. Varoitus, rakas! Meille muuttaa kuppoarmeija. 

Tänään puhuin kauniisti kirjallisuudesta ja kuuntelin erään opiskelijan harjoitteluhistoriaa muotoilun parissa. Se kirvoitti mieleeni ylistäviä sanoja käsityö- ja muotoilutaiteesta. Suuntasin ajatuksiani työuralle muotoilun pariin. Olisihan se mahtava oppia tuntemaan klassikot ja hipeltämään töissä päivittäin kaikkea kaunista. (Jos olisin museossa tai galleriassa töissä.)

Minulle muotoilu on luovia ideoita. Pidän kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistelystä, muuallakin, esimerkiksi sisustuksessa. Muotoilu on erittäin tärkeä osa ekologista toimintaa, sillä yksi toimiva ja kestävä esine tukee kestävää kulutusta. Palvelumuotoilukin voidaan laskea samaan veneeseen. Siinä vain ei voida puhua kauneudesta varmaankaan..

Minulla on yksi vähän ruma keraaminen eläinhahmopilli. Sillä on kuitenkin niin kiehtova persoona, että en takuulla luovu siitä. Olenhan valinnut sen jo ihan pienenä tyttönä. Se on kaunis ja kestävä siis hiukan kierolla tavalla. Ja kierous onkin muotoilun ydin, ja huumorin.

Keräilyretki

Tein pienen seikkailun netin maailmassa. Etsin uusia blogeja seurattavaksi, koska blogit ovat vain niin hyvää viihdettä. Olin aivan innoissani, koska retkellä näin mitä kauniimpia sivuja, kuten Sokerihelmen saitti. Esteettistä.

Oikeastaan halusin kertoa ihan tietystä löydöstä. Pieni käsityöputiikki ui suoraan sydämeeni. PaaPii Putiikissa on söpöllä tavalla vinkeitä ja värikkäitä tekstiilitöitä. Tulin iloiseksi. Onneksi siihen ei nykyään tarvita paljon. Ilostun helposti, jos joku tekee asioita rakkaudella. Ystäväni on intohimoisesti mukana opiskelijatoiminnassa, toinen ystäväni on löytänyt elämänilon eläinten hoidosta. Itse näköjänsä arvostan tällä hetkellä kädentaitoja sekä eko-juttuja. Varmasti kuulette vielä minun omiakin yritelmiä tehtailla käsitöitä ja toivottavasti hienoista eko-ratkaisuista. Metsästän niitäkin.

Hyvää loppusyksyä hymyjahtiin! Keräile sinäkin jotain talven varalle, jotain mikä saa hymyämään. Siitä tulee hyvä mieli.

tunnelmakuva