Värien monopoli

Luin uutisen, jossa todettiin että kevään väripaletti kertoo talouden laskusuhdanteen loppumisesta. Värien asiantuntijaorganisaatio Intercolor on aistinut tällaista. Kiinnostuin järjestöstä, joka tekee kauden väripaletin ammattilaisten käyttöön. Intercolor todellakin on maailmanlaajuinen värimonopoli; ei perinteisessä merkityksessä omistamalla, vaan ohjaamalla taloudesta riippumatta. Intercolor on ei-kaupallinen järjestö, joten sen monopoliarvo ei perustu markkinatalouden tarpeisiin.

Värien merkitys on valtava. Intercolorin mukaan 60% vaateostospäätöksestä perustuu väriin. En kiistä. Suomen Intercolor Finland kertoo värien viestivän kulttuurista, taloudesta ja markkinatilanteesta. Viitaten lukemaani uutiseen, ovatkohan nuo viimeiset määritykset muotoutuneet viime vuosien kokemusten myötä. Värit myös vaikuttavat mielialaan ja kertovat esimerkiksi arvoista. Mediat käyttävät värejä pursuavasti. Nykyään yritysten logojen värisävyä saatetaan hioa työtuntikaupalla oikean mielikuvan saavuttamiseksi. (Sissimarkkinoija viis veisaa logon värisävyn merkityksestä.) Värillä on väliä ja itse esimerkiksi välttelen mustaa etenkin vaatetuksessa. Mitä se kertoo minusta?

Takaisin Intercoloriin. Suomen ICfin puhuu globaalista väripuheesta. Koska väreillä on kulttuurista merkitystä, on ICfinillä paikkansa. En tosin tiedä jakavatko kansalliset Intercolor yhdistykset samaa väripalettia kaikkialla? Sehän globaalin väripuheen tarkoitus kai on. 

oma väripalettini

ICfin tarjoaa sesongin väripaletin lisäksi mm. luennoitsijapalvelua. Olisihan hienoa saada omaan tapahtumaan väriasiantuntija. Jos työskentelen muotoilun tai vastaavan taiteen parissa, voitte olla varmoja että pääsette nauttimaan väriluennosta.

Vuoden 2011 kulttuurin painopisteet

Heja, heja! Opetus- ja kulttuuriministeriö on valinnut tälle vuodelle kulttuurialan painopisteiksi kirjallisuuden ja sirkuksen. Tästä tulee hyvä kulttuurivuosi.

Sirkus meni baariin

Näin ihan äskettäin huikean nykysirkusesityksen pubiin istutettuna. 

Pääsin vertaamaan kesän Cirque du Soleilin esitystä suomalaiseen nykysirkukseen. Vaikka vertaillahan ei kannata. Yhteistä näillä kahdella retkueella on vain genre. Baari Vakiopaineeseen oli ruuvattu kaksi tankoa lattiaan / kattoon ja pienen pubin ikkunan edusta toimi lavana. 

Sirkusryhmä Circus Uusi Maailma valloitti esityksellään Bass & Pole. Tunnelma oli suloisen rämä kuppilamiljöössä. Esitys levittäytyi välillä jopa baarin ulkopuolelle kadulle. Tila oli käytetty taitavasti.

Ennen esitystä luin käsiohjelmasta, että esiintyjiä oli pitkä lista, ihan yhdeksän kappaletta. En uskonut että kaikki mahtuvat lavalle tahi tankoihin roikkumaan. Osa esiintyjistä osoittautui muusikoiksi ja neljä akrobaattia vilisti tangoissa. Sehän esitykseen juuri toikin draamaa, että tangoissa oli ruuhkaa. Musiikki oli erikoista, mikä on sirkukselle ja tälle esitykselle sopivaa. Nautin bassoista, hanureista ja rummunpaukkeesta. Laulujen kieltä en tuntenut, mutta se teki musiikista sitäkin mystisempää.

Hauskassa esityksessä hauskinta oli ehkä katsella ohikulkijoiden ilmeitä ja päänkääntymisiä. Etenkin silloin kun esiintyjät ryntäsivät pihalle ja huusivat toisilleen vihaisina kadulla.

Kannattaa kirjoittaa, kun on aivan liekeissä. En löydä tapahtumasta ja tuotannosta mitään oikomista. En ole seurannut tiedotusta tai markkinointia, joten niihin en puutu. Jos tuottaisin Circus Uusi Maailmaa, tietäisin tuottavani laatua. Onneksi nykysirkus on nousussa ja rahoituskanaviakin varmasti jo löytyy. Käyhän ryhmä ulkomaita myöden esiintymässä. 

Museoille yksityistä rahoitusta

Kulttuuriministerimme Stefan Wallin on taas vauhdissa. YLEn uutisen mukaan hän toivoo, että suunnitteilla oleva Guggenheim-museo voitaisiin rahoittaa ainakin osittain yksityisillä varoilla. Hän ei näkisi suuntausta mahdottomana. 

No, minulle ei kyllä aukene ei millään, miten Guggenhof voitaisiin pystyttää ilman yksityistä rahoitusta, pelkällä valtion ja kunnan tuella. Aivan utopistinen ajatus tällä kulttuurimäärärahalla. Kulttuuriministerikin muistaa, että museoiden rahoituksesta 40% on valtiolta ja kunnalta, loput lipputuloja ja muuta tuloa (OKM). Tukeeko siis kultturiperinnön säilymistä ja tuottamista se, että toivotaantoivotaan vaiko se että valtiotasolla uudistetaan rahoituspohja kestävämmäksi? Kallistun jälkimmäiseen ja väitän että kunnon suunnittelulla saadaan yksityinen sektori kulttuurirahoituksen luonnolliseksi osaksi.

Ehkä Wallin sittenkin yritti käyttää pedagogisesti loistavaa keinoa. Eli vaivihkaa ohjasi keskustelua ja yksityinen sektori kohta luulee itse keksineensä kuningasidean rahoittaa museoita.