Jouluista tunnelmaa

Ystävä kirjoitti omassa blogissaan joulumarkkinoista Berliinissä. Suomessa ei tällaisia ihanuuksia ole tarjolla. Saksalaisen perinteen joulutorit ovat omaa luokkaansa. Suomessakin pääsee jouluisille toreille, jos osaa etsiä. Nohevana olen seurannut Jyväskylän käsityö- ja joulumarkkinatarjontaa tässä joulun alla Muutamissa olen vieraillutkin.

Suomen Käsityömuseon Käsityöläisten Joulutori

Joulutorilla oli laaja valikoima erilaisia käsityöläisten kojuja. Olisin halunnut huovutetun liivin ja ostin nappikorvikset. Tila on ahdas kierrellä, mutta ajan kanssa löytyi paljon korukäsityöläisiä. Kaipailin enemmän puu- ja keramiikkatuotteita, mutta kaipa joulun alla menee enemmän korua ja vaatetta. 

Paviljongin Joulumarkkinat

Paviljongissa järjestetään vuosittain iso messutapahtuma, jossa on aivan käsittämättömän paljon suomalaista tuotetta myynnissä.  Krääsää oli tarpeeksi, mutta yllätyin, kuinka paljon suomalaiset tienaavat leipäänsä käsityön ja oman ruokatavaramyynnin kautta. Markkinoilta löytyi erilaista herkkua marjoista hunajaan ja leipäsiin. Myynnissä oli kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta en löytänyt montaa kiinnostavaa pöytää. Markkinoilla on aina markkinatunnelma, vaikkakin jouluinen. Pidän enemmän pienimuotoisista myyntitapahtumista.

Lutakon Rock-kirppis

Lutakossa järjestettiin perinteinen Rock-kirppis ihan Paviljongin vieressä. Mentiin suoraan Paviljongista Lutakkoon. Tarjolla oli joulupuuroa ja voitin mantelista kirjan! Ostin kirppikseltä villatakin. Kirppis oli kyllä rock. Huomasi selkeästi kulttuurien eron näissä naapuritapahtumissa. 

Tällaista joulumeininkiä täällä. Haluaisin silti käydä ihanalla saksalaisella joulutorilla ja uoda höyryävää Glühweinia. Näin tunnelmia koulupäivän keskeltä.

PS. Mietin mitä tägejä laitan tähän juttuun ja tuli mieleen messujen ja festivaalien ero. Messuilla on kaupallinen tavoite ja festivaalilla sisällöllinen. Siis jos kyseessä on taidemuoto esim. se minua kiehtova kirjallisuus.

Suosittelen

Minä aina vaan suosittelen kaikkea täällä blogissa. Onko niin, että kaikki kulttuurielämykset laittavat mielihyvähormonit liikkeelle ja niissä höyryissä suosittelee mitä vaan? Vai olenko niin valikoiva (tai pelkuri) että menen vain tiettävästi kiinnostaviin kulttuuririentoihin? Kallistun siihen, että elämysteollisuus vie minua. Suosittelen, jos olen kokenut elämyksen, koska ne aina koskettavat jollain tavalla. 

Tunnetko coverbändin? Tiedätkö teoston?

Opiskelujen tohinassa opin uuden asian, joka on ihan päivänselvä, jos vähän miettii. Tiedän paljon coverbändejä, mutta en usko lainkaan että näistä edes murto-osa ymmärtää maksaa esityksistään tekijänoikeusmaksuja. Tiedäthän sen teoston, jota piraatit parjaa?

Teostolle kuuluu maksaa aina, jos käyttää tekijänoikeuden alaista tavaraa julkisesti. Toki joskus voi vedota sitaattioikeuteen eli lainata sanojaa, kuvaajaa tai muuta tekijää lähdetiedot mainitsemalla. Tämä ei kuitenkaan päde kokonaisen laulun esittämisessä tai näyttäessä filmiä. Aina pitää muistaa kunnioittaa idean isää tai äitiä. Miksi tämä on niin helppo "unohtaa" ja ohittaa?

Strada on suomalainen tie

Suomenruotsalaiset tekevät sen aina paremmin. FST5-kanava lähettää upeaa suomalaista makasiiniohjelmaa. Suomelliset kanavat eivät niinkään. Siksi ei voi ylistää tarpeeksi ohjelmaa, jota ihailen. Katso Strada!

Strada on kulttuurimakasiiniohjelma, joka käsittelee asioita oikean rennolla mutta ammattitaitoisella ja sopivan ajankohtaisella otteella. Postauksen otsikkokin kertoo, että tällä linjalla YLEn toivoisin jatkavan. Olen nähnyt Stradassa taiteen ja kulttuurin merkkihenkilöitä, seurannut keskustelua alani ilmiöistä ja ennen kaikkea löytänyt näkökulmia.

Edellinen Strada käsitteli aihetta, onko taiteesta kadonnut isänmaallisuus. Onko? Hyvä keskustelunaihe pitkällekin depatille, mutta olivat monet ohjelmassa haastatellut sitä mieltä ettei ole. Ja käskivät varoa nationalismia ja rasismia. Kaiken voi lyödä yli, myös ylpeyden omasta kotimaastaan. Minä puolestani pohdin ohjelman jälkeen, millaista nykyajan suomalainen taide on. Voiko sen sanoa vasta, kun huomaamme aikakauden vaihtuneen ja nimeämme edellisen? Kansallisesta on tulossa epämuodikasta ja jopa hiukan tabun omaista. Kansainvälinen ja globaali ovat trendejä. Minusta ei pitäisi niin kovin korostaa kansoja ja niiden eroja. Ei tarvitse puhua niin isoista asioista, kun asian ytimessä on se, miten toimin ketä tahansa toista kohtaan kohdatessani hänet missä vain.