Nettipimento

Pyh, muuton vuoksi meillä katkeaa netti pariksi viikoksi. En siis juurikaan pääse postaamaan, mutta olen ajastanut jotain kuitenkin ilmestymään eetteriin lähiaikoina.

Kotona Suomessa

Tunnetko nimen Umayya Abu-Hanna? Hän on kuuluisa Suomessa siksi että on maahanmuuttaja. Mamu, joka on jopa toimittaja. Onko kuunaan kuultu moista :)

Abu-Hanna on kirjoittanut kirjan Sinut (2007) identiteettinsä rakentumisesta Suomeen muuttonsa jälkeen 80-luvulla. Kirja. käsittelee juuri sitä, miten olla sinut itsensä kanssa, kun ei voi oikein määritellä itseään. Hän on palestiinalainen, uskonnoton ja vielä suomalainen. Erikoinen sekoitus aiheuttaa hämmennystä uusia ihmisiä tavatessa. Ja jopa kotona Suomessa päivittäin. 

Suomen kulttuuri-identiteettiin ei edelleenkään mahdu ajatus siitä, että suomalaisella voi olla toinen syntymävaltio tai afrotukka. Kuinkahan kauan vielä menee siihen että monikulttuurisuuden eri lajit, esimerkiksi hiphop-kulttuuri, turkkilainen tapakulttuuri ja vaikka suomalainen kyläkulttuuri koetaan samanarvoisiksi elämäntavoiksi. En minäkään halua elää muiden ihmisten arvojen mukaan, mutta en myöskään voi heiltä sitä oikeutta pois ottaa. Suvaitsemattomuus pistää ärsyttämään. En jaksa kuunnella esimerkiksi naapurikyttääjien pauhausta. Paitsi silloin kun sitä harrastaa itse.  

Loppukesän lukemiseksi kannattaa etsiä Umayya Abu-Hannan teos. Se antaa toisenlaisen näkökulman suomalaisuuteen ja antaa aihetta pohtia omaa maailmankuvaa.

Ähhähää Suomesta, vai miten sen paremmin sanoisi..

Finnland-Institut tarjosi vastikään kourallisen turkulaista designia. Näyttelyssä oli esillä mm. Tonfiskin, Punaisen norsun ja Kotonadesignin kättentöitä. Suomalainen käsityö on siis todella kaunista ja "heleää". Näyttely oli yhdeksän suunnittelijan yhteistyötä ja kuuluu hankkeeseen Turku Design ILMIÖ, joka jatkuu ensi vuoden loppuun asti. Tietysti hanke liittyy Turun kulttuuripääkaupunkitsydeemeihin. Terveisiä vaan, Humakin Turun kampuksen kulttuurituotannon opiskelijoille. Näkykäähän katukuvassa!

Mutta siis näyttely. Kukapa ei rakastaisi innovatiivisia keramiikka-astioita tai pehmeitä huopatöppösiä kauniilla kuvioilla?! Olin taas aivan myyty. 

Haluan muualtakin Suomesta samanlaista osaamista maailmalle.

Kyselin tietysti vastaanottovirkailijalta kaiken mahdollisen näyttelystä ja sain tietää, että jos halajaa Saksaan näytille (instituutti antaa tilansa ilmaiseksi käyttöön ohjelmaansa sopiville projekteille), täytyy varautua parin vuoden jonotukseen. Ja Berliinin Suomi-instituutti vastaa koko Saksan kielisen alueen hallinnosta. Ehkäpä palaan kulttuuriasioiden vastaavan kanssa asiaan muutamien vuosien päästä, kenties ellei jopatoivon mukaan.

Kulttuuri vs. taide

On lötkötyssunnuntai. Halusin illan päälle vielä jotain ajateltavaa, että piristyisin tästä apaattisesta pöhnästä. Tuumailenpa siis vähän termejä kulttuuri ja taide. Tämä on meidän opiskelijoiden ainainen kiistelyn ja pohdiskelun aihe.

Pidän termistä kulttuuri enemmän kuin termistä taide. Miksikö? Yksinkertaisesti siksi, että sanalla kulttuuri on laajempi sisältö. Taide lokeroi enemmän. Taide on täsmällinen sana ja tuo heti mieleen oman taidekäsityksen rajat. Silti taiteesta voi kiistellä muiden taidekäsitystä sohimalla.

Termi kulttuuri viittaa taiteisiin, korkeakulttuuriin, alakulttuureihin, eri yhteisöjen ja kansalliseen kulttuuriin, joka sisältää vielä erilaisia tapoja kuten oman työkulttuurin tai kasvatuskulttuurin. Merkitysten erittelyssähän voi mennä vielä vaikka kuin pitkälle.  Taide on kulttuuria, kulttuuri ei ole pelkästään taidetta. Kulttuuri voi jopa kattaa taiteeksi määrittelemättömän luovan alueen. Esimerkiksi minulle graffitit ovat taidetta (poikkeuksiakin olen nähnyt, mutta ei puututa siihen), mutta jollekin ne ovat alakulttuurin töhryinen ilmentymä, joka ei todellakaan ole taiteeksi luokiteltavaa. Siispä puhumalla graffiteista kulttuuri-ilmiönä voi keskustella asiasta neutraalisti, ottamatta niinkään kantaa niiden taidearvoon.

Todella mielenkiintoista on myös pohtia, onko minulle taiteella vai kulttuurilla enemmän arvoa, ja miten kenenkin silmissä. Vai voiko niitä erottaa toisistaan noin yksinkertaisesti. Turhaa lie mainita, että taiteesta ei voi puhua vain korkeakulttuurin näkökulmasta. Ja nämäkin molemmat käsitteet ovat lopulta erittäin henkilökohtaisia näkemyksiä. 

Parasta onkin varmaan vain kysyä, voiko taidetta tai kulttuuria määritellä lainkaan?