Kulttuuritiloja eli elämisen mahdollisuuksia

Jyväskylän elävän musiikin yhdistys Jelmu ry on saanut lähiaikoina paljon tunnustusta toiminnastaan. Ensin Taku-lehdessä oli juttu teollisuusrakennuksista luoviksi tiloiksi muunnetuista taloista, jossa tuotiin esiin Lutakon luova henki. Lutakossa treenaa 80 bändiä ja muu toiminta on todella aktiivista. Itse olen käynyt erilaisissa juhlatapahtumissa, brunssilla, kirppiksellä ja katsomassa tanssiesityksiä. Keikkapaikkanahan Lutakko on palkittu useita kertoja. Niin se vain on ylivoimainen talovanhus. Jelmu sai tänä vuonna myös Jyväskylän kaupungin Alvari-palkinnon Jyväskylän viemisestä maailmanmaineeseen. Lutakon toimintaa kiiteltiin elävän kulttuurin luomisesta ja yleensä siitä, että Jelmu tekee kulttuuria. 

Tämän luulisi nyt olevan merkki siitä, että kulttuurin tunnustetaan tarvitsevan tiloja ja tuovan muutakin kuin rahaa keikkajärjestäjän taskuun. Kaupunki on selkeästi palkinnut avoimesti anarkistista toimintaa, kun musiikkiväki pyristelee keskellä hienoa messupaviljonkirakennusmonttua suurten kaupallisten toimijoiden ristipaineessa. Lutakon alueelle kasvaa konferenssikeskus, jossa harvoin on tilaa yhdistys-/ nuoriso-/ taiteelliselle toiminnalle. Jelmu on taistellut talonsa puolesta käsittääkseni useaan otteeseen. Lutakko on kuitenkin tärkeä osa Jyväskylää eikä sitä voisi korvata isollakaan vaivalla.

Vaikka Jelmu ja Lutakko ovat näyttäneet hienoa esimerkkiä päättäjille, ei kulttuurille oikein löydy tilaa kaupungista, joka ratsastaa sivistyneisyyden maineella. Kulttuuriväellä on menossa suuri tilahanke esittävien taiteiden oman rakennuksen saamiseksi. Kaupunki kaipaa harjoitus- ja esitystilan tanssille, sirkukselle ja kaikelle sille kulttuurille, jota Jyväskylä ja sen ympäristö on pullollaan. Arvostusta laadukkaalle kulttuurille ja luovuuden esiintuomiselle ei ole löytynyt tarpeeksi. Minä tahtoisin nähdä enemmän esityksiä. Minä en yhtään vastustelisi, vaikka keskustaan ei tulisi yhtään parkkiluolaa lisää, vaan kehitettäisiin niillä hankerahoilla ihmisille elämisen edellytyksiä - kulttuuria.

Tänään teki mieli pauhata tärkeästä asiasta.

Kulttuurituottaja

Valmistuin nyt viimein kulttuurituottajaksi ihan juhlien kera. Valmistujaisissa teki mieli hihkaista, että onpas kiire työpaikan pikkujouluihin. Sen verran olen ylpeä uudesta työpaikasta. Kaksi ja puoli vuotta meni huikean nopeasti. Viimeinen syksy etenkin vilahti ohi aivan huomaamatta. Juurihan aloitin harjoittelun tanssin tuottajana, ja sitten olinkin jo töissä tanssin tuottajana. 

Olen laiminlyönyt blogiani, koska minua ei täällä juuri näy. Olen aikonut monituisia kertoja tulla päivittelemään, mutta en ole päässyt kirjoittamisen makuun. Enkä ole kirjoittanut kulttuuririennoista, koska kaikki ovat liittyneet tanssiin. Eihän sitä jatkuvasti samasta aiheesta jaksa kirjoittaa, kun vielä päivät tekee hommia teeman parissa. Joulun jälkeen toivon jaksamista taas virikkeellisempään vapaa-aikaan. Aloitan heti uppoutumalla ystävältä lainattuun The Help eli Piiat -romaaniin. Sellaiset turhuudet kuin joulusiivous tai kauppareissu eivät nyt kiinnosta. Tehkööt muut töitä, kun minä nautin. Kulttuurituottajakin ansaitsee levon.

Hoppaa itsesi maailmankartalle

Minusta tuli sitten tanssin tuottaja. Tai ennemmin tällä hetkellä olen tapahtumatuottaja, mikä vastaa oikein hienosti viime vuosina keräämääni työkokemusta. Laitan keväällä pystyyn oikein hienon ja katu-uskottavan hiphop-tanssin kilpailun. Kisa on osa kansainvälistä formaattia Hip Hop International. Suomen karsinnat ovat minun vastuullani ja olen aivan innoissani uudesta työstäni. Saan käyttää kaikkea osaamistani ja pääsen luomaan jotain aivan uutta. Sitä paitsi työryhmä vaikuttaa oikein innostavalta porukalta. Kukapa olisi uskonut, että humanisti pääsee suoraan alan töihin?! :) 

Hiphop on aika uusi tuttavuus minulle ja onneksi minun tukenani on asiantuntijoita. Olen oppinut kuitenkin tärkeän pointin. Suomessa käytetään termiä street, mikä on periaattessa sama tyyli. Hiphop sisältää paljon eri tanssityylejä, ja Hip Hop Internationalin yhtenä tavoitteena on ns. puhdistaa tyylejä eli tuoda esiin se runsas tyylien kirjo, joka on kerätty hiphop-tanssin käsitteen alle. Jännittävä kevät tulossa. 

27.5. Jyväskylä sitten räjähtää tanssiin!

Lumen ei tartte tulla

On jo marraskuu. Kirjoittaminen ei ole maistunut, koska minulla on aivan liikaa tekemistä. Suoritin viimeisen harjoitteluni, kirjoitin opinnäytetyön ja tein samalla töitä. Mutta kohta opinnot ovat sitten ohi. En jaksaisi enää hetkeäkään opiskelua. Olen kevättalvesta asti paahtanut sellaisella tahdilla, että itseäkin heikottaa. Ystäviä kävi kylässä ja olin varma, että pari kuukautta sitten käytiin niillä kylässä. Se oli viime talvena. Esimerkki osoittaa, että elä hyvä ihminen pingota niin paljon. Ajantajukin hämärtyy pahasti. Syksy on ollut erityisen raskas, enkä haluaisi talven tulevan. Kun lumi sataa maahan, iskee tajuntaan että kevät ja kesä ja syksykin menivät niin nopeasti ohi. On kuitenkin tapahtunut kaikkea mukavaakin. Olen tehnyt tanssin parissa kovasti töitä ja jatkan samaa rataa. Siitä sitten seuraavalla kerralla lisää. Opinnoista täytyy koota portfolio, joten palaan sen pariin. Eikä uutisissakaan lupailtu vielä lunta.