Festivaali on ohi ja olo on sen mukainen. Tyhjyys valtasi minut.
Kun on kiinni jossain asiassa todella tiiviisti ja tekee työtä saavuttaakseen jotain, huipulla ei tuule vaan on aivan tyyntä. Ihmettelee, miten tähän on tultu ja miten täältä pääsee pois. Ei nimittäin ajatus kulje, haluaa vain nukkua tai äkkiä uuden projektin. Pitää antaa meidän festivaalijohdolle sapiskaa siitä, että meistä harjoittelijoista ei pidetä huolta. Tänään soittelin töihin, että pitääkö tulla vaiko eikö ja vastaukseksi sain että jos nyt huomenna vaikka tulisit. Että näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti