Kääntäjä ja kirjailija - kuka on teoksen takana

Tänään seurasin paneelikeskustelua kolmen itäeurooppalaisen ruonoilijan ja kääntäjän sekä kulttuuripoliittisella kentällä vaikuttavan asiantuntijan välillä. Minua kiehtoo kääntämisen taide, sillä itsekin olen sen parissa puuhastellut. Todellakin vain puuhastellut. 

Nämä kolme runoilijaa olivat lahjakkaita useasta kielestä runoja kääntäviä ammattilaisia. Innostavaa oli kuulla, että he kääntävät teoksia, jotka heitä inspiroivat ja tekevät työtä lähinnä rakkaudesta tekstiin. Valzhyna Mort sanoi, että kääntäessä saa hetken kuvitella itse kirjoittaneensa rakastamansa tekstin. Kysyin paneelilta pelkäävätkö he menettävänsä jotain käännöksessä vai onko heillä oikeus tulkita teksti ja kääntää sen pohjalta. Ana Ristovic totesi, että joskus käännös on parempi kuin alkuperäinen runo. Jopa monet runoilijat ovat kiitellen todenneet näin. Siispä kääntän ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että ei saa vangittua alkuperäistä teosta täydellisenä kopiona käännökseen.  

kukkia kääntäjille - käännöskukkia, eh

Kääntäjien työtä arvostetaan aivan liian vähän. Esimerkiksi Jaana Kapari-Jatan suomalainen käännös Harry Potterista on kansainvälisesti tunnustettu oivaltavaksi ja onnistuneeksi. Jos kääntäjä saa erityiskiitosta, se on harvinaisuus. Enemmän puhutaan huonoista käännöksistä ja epäonnistuneista ratkaisuista. Kuka tahansa ei osaakaan kääntää, se on taito. Siksi haluan kiinnittää jokaisen lukijan huomion teoksen toisen taiteilijan eli kääntäjän ammattitaitoon. Kiitos kirjallisuuden suuret mestarit - kääntäjät!