Musiikki ei ole mun juttu. Ei näin saisi edes tässä maailmassa sanoa. Mutta olen tekno-ajan kasvatti ja minua ovat viehättäneet aina enemmän hyvät rytmit ja jumputus. Ei sitä voi musiikkirakkaudeksi kutsua. En siis innostu usein uusista artisteista tai edes vanhoistakaan. Nyt kuitenkin ihan salavihkaa aloin kiinnostua yhdestä artistista ikään kuin väsytystaktiikalla. Suomalainen pop on mielestäni yhdentekevää. Inhosin myöskin Chisua. Eilen tajustin, että pidän Chisusta todella. Baden-Baden ja muut biisit alkoivat kuulostaa oikein oivaltavilta ja etenkin melodiat ovat kauniita. Olen kuunnellut samaa naista nyt vuorokauden ajana eikä vieläkään kyllästytä. Tämän täytyy olla se harvinainen ihastuminen uuteen artistiin. Jännittävää. Tai ehkä tämä onkin se keski-ikäistyminen, kun suomalainen musiikki vie sydämen ja kohta maistuu iskelmä. Sitten minut voi poistaa jo tästä todellisuudesta.
 |
| Tässä musiikin vaarallisia vaikutuksia. Kiitos viliveli kuvasta! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti