Berliinissä on musiikkiviikko menoillaan. Minä kävin Berlin Festivalilla tanssahtelemassa, kun kerran isot festarit oli mahdollisuus kokea. Festarit oli järjestetty kohtalaisen uuteen biletysmestaan eli vanhalle lentokentälle Tempelhofiin. Makea paikka pitää tapahtumia.
Lääniä riittää ja puitteet on erikoiset, johtopäätös: porukka on mielissään. Sitä paitsi paikalle on hyvät liikenneyhteydet. Kuvitelkaahan tämä kokemusmatka. Jonotettiin sisään ja heti päästiin jonottamaan lentokentän check-in-tiskille rannekkeita. Aulassa taululla, jossa ilmoitetaan saapuvat ja lähtevät lentokoneet, oli esiintymisaikataulu. Festareiden tapahtuma-alue oli koneiden porttien alue.
Päälava ulkona katoksen alla ja kaksi lavaa huoltorakennuksissa alueen reunoilla. Parasta oli kuitenkin matkalaukkuautoon rakennettu mobil disko, joka ajeli ympäri aluetta. Festarien kattauksessa oli jumputusta, räminää, tekotaiteellista hoilotusta, kapakkakitarointia, egomaanisia keikistelijöitä ja toki tosi hyvää tanssimussiikkia. Minä olin paikassa ensimmäistä kertaa ja aivan myyty. Kaikilla ei ollut yhtä kivaa.
Saako valittaa huonoista järjestelyistä, jos itsellä on ollut täydelliset festarit?? Minä olisin ruoskinut itseäni, jos olisin tuon tapahtuman tuottanut. Niin surkeasti tekninen tuotanto epäonnistui. Kerrataanpa. Perjantaina piti yöllä neljän aikaan esiintyä Fatboy Slim pääartistina toisessa huoltohalleista. Niihin oli kuitenkin kapasiteetti aika pieni, koska sisätilat ei vedä koko porukkaa. Lavan sisäänpääsyportilla kiertyi jono jo yhden aikaan, kun Fever Ray aloitti. En päässyt katsomaan, ketään ei päästetty sisään. Toinen halli veti vielä ja siellä soitti kiva pumppu Junip.
Minä lähdin siinä vaiheessa kotiin. Koko paikka oli suljettu 2:30, koska molemmat hallilavojen sisäänkäynnit olivat tukossa. Poliisi pelkäsi, että tämänvuotinen Love Parade toistuisi. Siellä kuoli ihmisiä tungoksessa.
Teknisen tuotannon tyypit oli kyllä nukkuneet, kun sanottiin kuinka paljon porukkaa on tulossa. Vessoja oli joku 30 viidelletoista tuhannelle juhlijalle. Screenejä ei missään. Eturivi näki artistit, muut eivät. Nykyaikana tuollainen ei ole hyväksyttävää. Sitä paitsi bileet oli näytetty suorana telkkarista, eli kotona näki mutta paikan päällä ei. Tunnelmahan kuitenkin on festareilla tärkeintä ja sitä riitti.
Lauantaille sitten olikin muutettu esiintyjälista, koska juhlat piti lopettaa jo yhdeltätoista. Sopii minulle! Menin kolmelta katsomaan islantilaista Seabearia ja nautiskelin lämpimästä päivästä. Lauantaille sattui joko parempi hengausolo tai oikeasti paremmat bändit, koska tykkäsin kaikesta mitä kuulin. Toki niille, jotka olisivat halunneet kuulla jotain, mikä jäi muutoksien takia tulematta, päivä oli surkea. Sekä niille, jotka eivät muutoksista tienneet ja tulivat myöhään paikalle vain lähteäkseen kohta kotiin.
Petyin minäkin osittain. Lauantain miksaajat olivat kuuroja ammattitaidottomia lahnoja. Basso otti rintaan ja yökötti, ja muuten setit soittivat yhtenä mössönä. Pikkuveljelle otin pienen opetusvideon siitä miten ei pidä toimia. Pitää muistaa näyttää. Viimeisen tunnin tanssin hurmoksessa Boys Noizea ja lähdin kotiin kämppiksen synttäreille siinä kymmenen aikaan. Täydellistä!
Jokainen osaa päätellä tästä, että tuottajilla oli hanskat hukassa. Tuottajanalkuna jäin pohtimaan, miten maksuvirrat toimivat tällaisessa tilanteessa artistien suuntaan. Poliisi katkaisi bileet, eli force majour, mutta onko sillä merkitystä, kun kaikki on lavalle astumista vaille valmista? Toisaalta miten lauantain esiintyjät oli valikoituneet? Oliko paikalla enää ne harvat, jotka eivät suutahtaneet edellisen päivän kommelluksista? Monet esiintyjistä kuittailivat tapahtuneesta :D
 |
| Soulwax iski kovaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti