Dekkarit! Krimis! Olen unohtanut ne.
Kuuntelen radiosta keskustelua dekkareista, YLE Suomessa on dekkari-ilta. Siitä muistuikin mieleeni, etten ole lukenut yhtään dekkaria pitkään aikaan. Varmasti luin viimeksi dekkarin rantalomalla. Otin matkalukemiseksi varman herkullista Poirotia. Siitä onkin kolmisen vuotta. Samoihin aikoihin luin joululomalla Outi Pakkasen kirjan, jonka nimeä en muistakaan. Tarkistin: Hinnalla millä hyvänsä (Otava, 2005).
Olen lukenut paljon dekkareita, koska nautin palapelien kokoamisesta ja muista älypeleistä. Psykologinen dekkari on mieleeni, ei niinkään verinen tai ahdistava trilleri. Trillerit ovat aivan eri genrekin. Niiden välille vain on joskus vaikea vetää raja. Joskus pidän tauon dekkareiden lukemisessa. En jaksa kirjatyypin rakennetta, joka toistuu lajin kaikissa kirjoissa. Sitten taas muistan, miten mukava on kiirehtiä sivulta toiselle etsien syyllistä. Dekkarit sopivat hyvin valoisiin kesäpäiviin. Mutta nautinnollisia ne ovat myös jouluna. Otan taas jonkun dekkarin mukaan joulun viettoon.
Samalla voinkin mainita muutaman tv-krimin, joita seuraan intohimoisesti: Kettu, Midsomerin murhat ja Siska. Että kelpaa katella.
Ootkos lukenut Dan Brownin uusimman? Taitaa kyllä olla tosiaan enemmän trilleri... Mutta se oli aika jännä, kaikennäköisiä pulmia lukijallekin.
VastaaPoistaen ole. oon lukenu siltä vaan sen da vincin. tykkäsin siitä, vaikka sitä on paljon parjattu. minusta vaan ei ole oleellista, onko dekkari (tai romaani) totuutta vääristelevä, kun sen on tarkoitus vain viihdyttää. vähät välitän salaliittoteorioista. minä en lue romaania tietääkseni kristinuskon historiasta :)
VastaaPoistanii ja trilleriä kai se vähän enemmän on se brownin tyyli. voisin koittaa sitä uutta, kun noin kehuit :)