Katselin juuri Pasi Toiviaisen Vihreä kaupunki -dokumentin kakkososan Areenasta. Dokumentissa Toiviainen pohtii, miten arkkitehtuuri voisi edistää ekologista ajattelua. Aivan huippuhieno dokkari arkkitehdin näkökulmasta.
Moderni arkkitehtuuri 1920-luvulla ihannoi liikennettä, joten suunnittelijoilla oli visioita isoista teistä, jotka lävistivät tornitalokaupunkeja. 1970-luvulla ymmärrettiin vihdoin ekokatastrofin olevan lähellä, mutta mihin suuntaan arkkitehtuuri kehittyi. No, ei vihreään. Arkkitehtuurin trendi on ns. vau-arkkitehtuuri, eli suurten nimien suunnittelemaa arkkitehtuuria ilman sääntöjä.
Dokumentissa esiteltiin uutta ekologistakin rakentamista. Onneksi siihenkin panostetaan. Jännittävää olisi asua hobittitalossa, sellaisessa maan alle rakennetussa luolassa. Osa taloista hyödyntää itse maisemaa piilottaen talon maisemaan, osa vihreää ajatusta ja kasvillisuutta talon seinissä ja kasviterasseilla. Kaunis idea. Biolanin, sen lannoiteyrityksen, uudessa päärakennuksessa on juuri tällainen kasviseinä. Luin lehdestä. Kasviseinä ei ole luonnollinen tapa hyödyntää kasvillisuutta arkkitehtuurissa. Se kuluttaa julmetusti vettä ja vaatii monimutkaiset kastelujärjestelmät. Olin mielissäni siitä, että osa arkkitehdeistä haluaa rakentaa luonnonmukaisesti ja luonnon ehdoilla, ilman vaikeaa teknologiaa. Vain sellainen rakentaminen on mielestäni kestävää.
Rakastan ekorakentamisen mahdollisuuksien ja kehityssuuntien pohtimista. Voisin asua maankuoren alle rakennetussa luolassa. Voisin kerätä oman energiani tuulesta tai auringosta. Rakentaisin mielelläni puusta ja savesta, ehkä jopa heinäpaaleista. Inspiroivia esimerkkejä on Eurooppa pullollaan.
 |
| afrikkalaista kyläsuunnittelua |
Harmi, että silti arkkitehdit eivät halua ekorakentamisesta standardia. He pelkäävät sen pakotteita ja haluavat vain vapauksia. Huono lähtökohta mihin tahansa ammattiin. Arkkitehtuurilla on suuren suuri merkitys ympäristötietoisuuden leviämisessä. Jo siksi, että taloja näkee jokainen ihan joka päivä. Kyllä talotaiteenkin pitäisi jo ajatella ratkaisukeskeisemmin, eikä palvella vain kovan talouden arvoja eli kustannustehokkuutta ja näyttävyyttä arvovallan symbolina.
Vihreä kaupunki olisi Suomen mittakaavassa pienien tekojen takana. Pienet talot täytyisi eristää oikein. Tälle pienelle vilukissalle se olisi tärkeä askel. Monta ideaa voisi saada saksalaisesta pienestä kaupungista Freiburgista. Siellä on asuinalue, joka saa energiansa aurinkopaneeleista ja tuottaa energiaa jopa yli oman tarpeensa. Kaupunki on muutenkin omistautunut ympäristöystävällisten ratkaisujen etsimiseen ja aikoo vähentää hiilidioksidipäästöjään 40% vuoteen 2030. Aika hyvin valmiiksi oikeilla raiteilla junailevalle paikkakunnalle. Otettaisiin mallia sieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti