Luova talous on termi, jota käytetään nykyään hirmuisen paljon. Termi tarkoittaa luovalla kentällä toimivien luomaa alaa, eli kulttuurin, taiteen ja niiden sovelluksia käyttäviä aloja ns. kovien alojen sekasikiöitä.
Luovasta taloudesta on tullut minulle kirosana. Se ei tarkoita mitään ja toisaalta sitä käytetään enenevissä määrin lehtien ja ministeriöiden teksteissä. Luova talous valjastaa luovuuden talouskasvun käyttöön, jolloin luovuus menettää merkityksensä. Kaipaatko perusteluja? Tässäpä tulee.
Luovuus nousee ideasta, unesta, mielikuvituksesta. Talous tarvitsee ideoita, joita yrittäjät käyttävät tahkotakseen rahaa. On siis aivan päivänselvää, että luovuudella halutaan voidella talouden rattaita. Mutta miten tämä luovuus sitten palvelee taloutta? Omalla epäekonomisella tavallaan luovuus tarvitsee ravinnokseen vapautta ja rahavapaita arvoja. Esimerkiksi vaatesuunnittelijat tekevät työtään kvartaalitalouden sääntöjen mukaan, mutta yhä vähemmän mukana on taiteen arvoja. Korostetaan kaupallisuutta, sitä että mahdollisimman moni ostaa nämä retkut juuri meiltä. Siksipä suunnittelijat tuppaavat suunnittelemaan samaa vaatetta kauden väreissä. Ei näin synny helmiä. Vaateteollisuus on vain pintapuolisesti taidetta. Sitä kutsutaan luovaksi taloudeksi, mutta luovuus on siitä kaukana. Luomisen ilokin on varmasti kaukana.
Oikeaa taidetta on tekstiilitaiteilijan käsityön helmet. Hänenkin toiminimensä on luovan talouden kenttää, vaan termi kuulostaa jo naurettavalta. Se kuulostaa pakosti keksityltä huuhaakäsitteeltä, jonka on tarkoitus kuvata luovan alan teollisuutta, mutta kuulostaakin brändätyltä, sliipatulta sanalta, jolta katosi sisältö heti kun se keksittiin. Luovuutta voi käyttää kaupallisessa toiminnassa, mutta sitä ei voi käyttää tekosyynä nostamaan talouselämän sosiaalista pääomaa. Haluan siis painottaa, että ei voi kaupallistaa luovuutta. Silloin luovuus tekee nopean kuoleman.
PS. Innovaatio on toinen murheenkryyni, jonka luovuus on nyt syönyt suihinsa. Innovaatiot on unohdettu, kun luovuus jyrää. Aiai, kun pahaa tekee tämä bisneskieli.
Toisaalta, jos ei puhuttaisi luovasta taloudesta, niin mikä olisi parempi termi? Termillä on toki kieltämättä ontto kaiku. Ehkäpä sen pitäisi saada potkua? http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/03/luova_talous_tarvitsee_vapautta_ja_kapinaa_1498485.html
VastaaPoistaMinusta luovan talouden idea on tiivistetty tässä tekstissä ensimmäiseen kappaleeseen:
http://www.tajunta.net/2010/03/07/luovuus-talous-rekuperaatio-situationistit/
tuo von Qlippothhan oli mun kans aika samoilla linjoilla.
VastaaPoistatuossa ylen uutisessa oli tämmönen surullinen toteamus: "Luova kaupunki ei ole kaupunki, jossa vain luodaan. Se on kaupunki, missä luominen on tehty mielekkääksi. Kaupunki, joka tarjoaa esimerkiksi hyviä kahviloita, miettii Rehn."
tuossa on se ongelma, että luomisen pitäis siis olla itseisarvo, mutta kukapa rahottaa sellasta. siitä pitäs saada jotain taloudelle merkittävää tulokseksi.
mikä sitten olisi parempi termi, niin en tiedä. ehkä luovat alat. talous-sanalla on jo niin ikäviä konnotaatioita.
Ottaen huomioon Rehnin taustan, niin aika idealististahan tuo on. Mutta ehkä siinä on lähdetty siitä ajatuksesta, että kun luomisesta tulee kaikille mielekästä, niin lopulta sitä tuetaankin enemmän.
VastaaPoistaTalouden ikävät konnotaatiot tulevat minusta puoluepolitiikasta. Ja nimenomaan siitä ajasta, jolloin oli vasemmisto ja oikeisto.
Mutta hyvä, että yritit keksiä uutta termiä, vaikka olinkin tarkoittanut sen lähinnä retoriseksi kysymykseksi.