Hei vaan! Kirjoittelu ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Syksy tuo varmaan enemmän kirjoituksen aiheita elämään. En ole kirjoittanut opinnäytettäkään. Olen tehnyt vähän töitä, mökkeillyt, mökkeillyt ja maannut lahnana maalla. Siispä en ole aikaani mihinkään turhaan kuluttanut. Antoisia hetkiä.
Hetken koin myös eilen. Minulle tuli yhtäkkiä tilaisuus päästä tutustumaan aivan uuteen työpajaan Aisti maisema, jota voi tilata Keski-Suomen Tanssin keskukselta. Se oli kaupunkikierros, luulin että tanssillinen. Kävikin ilmi, että menemme tekemään aistimatkan kaupungille tanssijan johtamana. Tanssija Helena Ratinen ilmoitti, että kierroksella on kyse siitä, mitä tapahtuu ennen tanssia tai vaikka kuvataidetta - ikään kuin retriitti. Kävelimme ja availimme aisteja katsellen, kuunnellen, haistellen ja tunnustellen. Tunti meni nopeasti ja palasimme tukikohtaan taidemuseolle purkamaan tuntemukset.
Olin vähän pettynyt aluksi siitä, että kävelimme vain tuntien auringon lämpöä ja tuulta, koska voin tehdä sen yksinkin. Samalla olin vihainen, etten osannut tuntea aistimuksia. Mietin vain vahingossa koko ajan arkiasioita. Pääsimme sitten veden äärelle ja siellä pysähdyimme kokemaan ihan kaikilla aisteilla ympäristöä. Vesi sai minut rauhoittumaan, koska on meren lapselle niin rakas elementti. Paluumatkalla museolle tunsin aistien avautuneen, tiesin, miltä lämpö iholla tuntuukaan ja mistä suunnista kuuluu ääniä. Hups, ja hetki meni. Kohta jo kaupungin häly veti takaisin tekemättömien töiden muistelemiseen. Mutta olen kuitenkin iloinen, että osasin ihan hetken olla tuntemusten kanssa siinä hetkessä.
En kuitenkaan haluaisi maksaa museon pääsymaksua tuon piipahduksen takia, koska kävimme vain istumassa hetken nurkassa lattialla. Toki siellä oli menossa aiheeseen liittyvä näyttely eli Tunne maisema. Ken jaksaisi, voisi jäädä sitten sitä tutkimaan. Minä en jaksanut. Tulin kotiin ja yritin tehdä töitä, mutta enpä tehnyt. Tänään olin vähän reipas, nimittäin sivulla lihotin opinnäytettä. Aika lailla marsun keskittymiskykyä vastaa omani nyt.
Luin myös eilen uutisista, että tanssin verkkolehti Liikekieli.com kerää tietokannan suomalaisen tanssin lähihistoriasta eli viimeisestä 30 vuodesta. Ensi vuoden alussa täytyy muistaa tutustua siihen, jospa sieltä löytyisi jännittäviä tarinoita ja eläväistä historian havinaa. Vaikka aion kunnostautua tanssituottajana, en tiedä mitään suomalaisen tanssin historiasta. En kyllä esimerkiksi sirkuksen tai nukketeatterinkaan. Nekin ovat kuitenkin nykyään aika suosittuja taidemuotoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti