Kuulostaako hurjalta, että hallituspuolueen linjaukset siirtyisivät suoraan taiteen apurahojen jakoon, taiteen toimintaan kansallisella tasolla ja vielä taiteen tutkimukseen? Kuulostaako villimmältä se että poliitikot ja virkamiehet hallinoisivat taiteen tärkeintä elintä ja päättäisi kaikkien taiteenalojen rahanjaosta?
Tällaisia tulevaisuudenkuvia maalailen kulttuuriministeri Stefan Wallinin kesäkuussa tekemän lakialoitteen pohjalta. Taiteen keskustoimikunta on asiantuntijaelin, jossa Suomen taiteen apurahat, nimitykset ja avustukset jaetaan. Tämä toimikunta toimii Opetus- ja kulttuuriministeriöön käsivarren etäisyydellä. Politiikassa termi tarkoittaa, että organisaatio on läheisessä yhteistyössä rahoittajansa kanssa, mutta ei ole velvollinen toimimaan rahoittajan (Suomen hallituksen) linjausten mukaan. Vaan tietysti taiteen eri alojen asiantuntijoiden viisaamman näkemyksen mukaan.
Wallin teki lakialoitteen Taiteen keskustoimikunnan muuttamisesta ministeriön alaiseksi Taiteen edistämiskeskukseksi. Tämä keskus vastaisi keskitetysti taiteen rahoituksesta ja tutkimuksesta - ja toki poliitikkovetoisesti. Anna mun kaikki kestää!
Lain piti tulla voimaan jo tämän vuoden alusta. Ei siitä vielä ole mitään pöytään lyöty. Taiteenalojen keskusjärjestöt ja asiantuntijat torppasivat lausuntokierroksella esityksen. Pieniä myönnytyksiä havaitsin siinä, että mahdollisesti voitaisiin suostua muutokseen pienin askelin, mutta ei kertarysäyksellä. Ei saa antaa senttiäkään periksi nyt.
Nyt on aika kapinoida! Eihän tällaista saa tapahtua. Ei taiteen tarvitse taipua taloudellisen tuottavuuden ikeeseen ja täyttää hyvinvointiteollisuuden määritelmää. Taiteella on itseisarvo ja sen täytyy näkyä myös taiteen kansallisen tason rahoituksessa. Kyllä sapettaa!
Lue lisää aiheesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti