Harjoittelin jännityksen vähentämistä tänään ilmastonmuutosvierailulla. Keskustelin kahden ysiluokan kanssa ilmastonmuutoksesta, ja vähän ehkä dinosauruksista.. Pelkäsin etten osaa enää koulumaailman sääntöjä ja teinit syövät minut elävältä. Jännitin myös, etten ole tarpeeksi asiantunteva aikuinen. Mutta toisin kävi onneksi.
Voitin itseni jälleen, kun toisen ryhmän tullessa luokkaan, olin jo aivan opettajamoodissa. Ei minusta opettajaksi ole kuitenkaan, koska menetin ääneni jo kahden kaksoistunnin aikana. En onnistunut hillitsemään jännitystä etukäteen kovinkaan paljon, mutta olihan siitä apuakin. Olin todella skarppi. Ja adrenaliini auttoi naureskelemaan kärkeville kommenteille ensimmäisellä tunnilla.
Teinit osaavat olla joskus hellyyttäviä, tai jaksavat, miten vain. Nautin välillä nuorten seurasta ja kommenteista. Ne haastavat kalkkista. Toisaalta täytyy itse jaksaa välillä komentaa pinnistämään, kun jalat ovat yrittämässä ulos jo tunnin puolivälissä. Koulun hajua sen sijaan ei voi kaivata. Siellä haisee aina ahdistus.
Pitkän ajomatkan jälkeen sain vielä pienen käännöstyön illan ratoksi. Kuinka vauhdikas päivä! Erilaisia kulttuurikohtaamisia, pam! Ajanhallintataitoja on kyllä tänään hiottu. Otankin siis loppuviikon rennosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti