Tuotantoidea tuli mieleeni unen kautta. Näin omituista unta projektista, jossa järjestimme humakilaisten ja muiden tuttujen kanssa teatteriesityksiä. Teatteri pyöri mielenkiintoisella konseptilla, interaktiivisuudella. Yleisö sai ostaa kalliimman lipun, jolla sai osallistua näytelmään. Henkilöhahmoille oli omat varatut penkit katsomossa ja yleisössä istuvat osallistujat saivat omat vuorosanansa tai vihjeitä omasta osallisuudestaan tapahtumiin. Sitten mentiin! Näytelmä oli murhamysteeri, jota ratkaistiin yleisön edustajien avulla. Konsepti sopi niin hienosti suomalaiseen teatterikulttuuriin, koska meidän on vaikea hypätä mukaan esitykseen, jos emme ole sitä etukäteen suunnitelleet. Suomalaiset lähtevät istumaan ja odottavat muiden tekevän sen nolaushomman, eli esiintyvän. Toisin on esimerkiksi Berliinissä suositulla kokoonpanolla: Blue Man Group.
Blue Man Group soittaa rumpuja ja esitys rakentuu mahtavaan interaktiiviseen spektaakkeliin. Yleisö saa ystäväni sanojen mukaan käyttää lähes kaikkia aistejaan kuuloa, näköä ja tuntoa. Parhaita paloja on ehdottomasti pimeälle lavalle valaistut rummut. Sininen mies alkaa soittaa rumpuja, joiden pinnalle on kaadettu maalia. Maali lentää soitettaessa ilmoihin ja räiskähtelee kauniissa väriloistossa muuten pimeään tilaan. Esitys on valojen ja värien sekamelska, johon liitetään yleisön höykkyytystä yksittäin ja ryhmässsä. Nämä ovat kuulopuheita. Innoissani ahmin esityksestä saamaani kuvailua. En ole nähnyt esitystä itse. Jätän täällä nuo hintavat tapahtumat väliin ja keskityn oman kohderyhmäni tuotantoihin eli opiskelijalompakkoystävällisiin tuotoksiin. Vaikka aion silti panostaa komediaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti