Kävin viime viikonloppuna haistelemassa saksalaisen kulttuurin aatelihedelmiä, oluita. Maistelin myös. Mutta ne ei oikeasti olleet edes saksalaisia, vaan belgialainen kirsikkaolut ja irlantilainen Murphy's. Vietettiin nimittäin Berliinin kansainvälisiä olutfestareita. Oluttiskejä riitti parin kilometrin verran ja porukkaa joka tiskille aivan liikaa. Jo tullessa ahdistuin metron keski-ikäiskaljottelijoiden tungoksesta. Olivat aloittaneet juhlijat jossain muualla. En ymmärrä miksi. Mutta en ymmärrä saksalaisia muutenkaan. Olihan se näkemisen arvoista. Festivaalialueella oli joukko esiintymislavoja, joilla soiteltiin epämääräinen määrä torvi- ja marssimusiikkia, saksalaista humppaa ja kännikaraokenkin bongasin.
Festivaali järjestettiin kadunpätkällä ja eri maiden oluet löytyivät omista ryppäistään. Teemana oli Kaakkois-Aasia, mutta sepä ei näkynyt missään. Löydettiin kaksi vietnamilaista kojua. Suurin osa oli eri puolilta Saksaa. Eurooppa oli muuten hyvin edustettuna, naapurimaat etenkin. Mutta käsittääkseni niissä osataankin oluenpano. Suomalaista kalijaa ei näkynyt. Oli siis täydellinen pettymys, jos luuli löytävänsä jotain eksoottista. Vaan minä koin paljon kaikkea eksoottista, esim. mahtavan karkki-hedelmäkojun tarjonnan herkullisuuden. En voinut vastustaa isoa banaania suklaalla kuorrutettuna ja keihästettynä tikkuun. Nami. Ja niin markkinaista.
Eipä tarvi Oktoberfestille enää haikailla. Tuo festivaali oli tarpeellinen annos, sopivammassa mittakaavassa pienelle tytölle, joka ei edes pidä oluesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti