Mainostaja tekee sekunneista taidetta

Olin eilen mainoskuvauksessa statistina. Tehtäväni oli seisoa ja istua. Yllättävän rankkaa. Kuvasimme festivaalille (harjoittelupaikkaani) mainosta, joka pyörii elokuvateattereissa ensi kuussa. Päivä alkoi puoli kahdeksalta, vaikka itse löysin perille vasta tuntia myöhemmin. (Ohjeet ois kivat..) Päivän ohjelman ja turvaselostuksen jälkeen aloimme kuvata yhdeksän aikaan. Kuvaus tapahtui S-bahn-vaunussa eli kaupunkijunavaunussa. jutun juoni meni kutakuinki näin, että mies lukee vaunussa ja alkaa nauraa itsekseen, jolloin toinen mies kääntyy lukemaan samaa kirjaa naapurin olan yli ja yhtyy nauruun. Lopuksi nauraa koko vaunullinen sakkia. 

Sivuhuomautus Joonalle: valitettavasti kuvauksissa ei käytetty lakalla päällystettyjä hampurilaisia tai muuta pientä naposteltavaa.

Hengailin siis junassa ensin kaksi tuntia, kun kuvasimme ensimmäiset 10 sekuntia ja pienen tauon jälkeen istuin toiset kaksi tuntia, kun kuvattiin se toinen puolikas, 10 sekuntia. Sen jälkeen odottelimme lähes kaikkien muiden statistien kanssa pari tuntia, josko meitä vielä tarvitaan. Ei tarvittu ja kolmen aikaan pääsin kotiin. Pitkä päivä. Yllätyin tosissaan, kuinka raskasta ja pitkäveteistä kuvaaminen on. Otos kuvataan tusinan kertaa ja välissä täytyi aina ajaa vaunu takaisin lähtöpaikallekin. Onneksi minusta ei tullut näyttelijää. Taukojen merkitys kirkastui minulle myös. Ei sitä jaksa seisoa kovin pitkään sama ilme kasvoilla, kassi samassa tanassa ja tukka hyvin kovin pitkään. Kuvausrupeaman lopuksi äänitettiin vielä kuoronauru, jota olisi voitu vähän pohjustaa vitsillä että olisi kuulostanut aidommalta.

Oli päivässä kohokohtakin, nimittäin mainoksen päätähti esiintyi lempielokuvassani Goodbye, Leninissä :D