Värien monopoli

Luin uutisen, jossa todettiin että kevään väripaletti kertoo talouden laskusuhdanteen loppumisesta. Värien asiantuntijaorganisaatio Intercolor on aistinut tällaista. Kiinnostuin järjestöstä, joka tekee kauden väripaletin ammattilaisten käyttöön. Intercolor todellakin on maailmanlaajuinen värimonopoli; ei perinteisessä merkityksessä omistamalla, vaan ohjaamalla taloudesta riippumatta. Intercolor on ei-kaupallinen järjestö, joten sen monopoliarvo ei perustu markkinatalouden tarpeisiin.

Värien merkitys on valtava. Intercolorin mukaan 60% vaateostospäätöksestä perustuu väriin. En kiistä. Suomen Intercolor Finland kertoo värien viestivän kulttuurista, taloudesta ja markkinatilanteesta. Viitaten lukemaani uutiseen, ovatkohan nuo viimeiset määritykset muotoutuneet viime vuosien kokemusten myötä. Värit myös vaikuttavat mielialaan ja kertovat esimerkiksi arvoista. Mediat käyttävät värejä pursuavasti. Nykyään yritysten logojen värisävyä saatetaan hioa työtuntikaupalla oikean mielikuvan saavuttamiseksi. (Sissimarkkinoija viis veisaa logon värisävyn merkityksestä.) Värillä on väliä ja itse esimerkiksi välttelen mustaa etenkin vaatetuksessa. Mitä se kertoo minusta?

Takaisin Intercoloriin. Suomen ICfin puhuu globaalista väripuheesta. Koska väreillä on kulttuurista merkitystä, on ICfinillä paikkansa. En tosin tiedä jakavatko kansalliset Intercolor yhdistykset samaa väripalettia kaikkialla? Sehän globaalin väripuheen tarkoitus kai on. 

oma väripalettini

ICfin tarjoaa sesongin väripaletin lisäksi mm. luennoitsijapalvelua. Olisihan hienoa saada omaan tapahtumaan väriasiantuntija. Jos työskentelen muotoilun tai vastaavan taiteen parissa, voitte olla varmoja että pääsette nauttimaan väriluennosta.

Vuoden 2011 kulttuurin painopisteet

Heja, heja! Opetus- ja kulttuuriministeriö on valinnut tälle vuodelle kulttuurialan painopisteiksi kirjallisuuden ja sirkuksen. Tästä tulee hyvä kulttuurivuosi.

Sirkus meni baariin

Näin ihan äskettäin huikean nykysirkusesityksen pubiin istutettuna. 

Pääsin vertaamaan kesän Cirque du Soleilin esitystä suomalaiseen nykysirkukseen. Vaikka vertaillahan ei kannata. Yhteistä näillä kahdella retkueella on vain genre. Baari Vakiopaineeseen oli ruuvattu kaksi tankoa lattiaan / kattoon ja pienen pubin ikkunan edusta toimi lavana. 

Sirkusryhmä Circus Uusi Maailma valloitti esityksellään Bass & Pole. Tunnelma oli suloisen rämä kuppilamiljöössä. Esitys levittäytyi välillä jopa baarin ulkopuolelle kadulle. Tila oli käytetty taitavasti.

Ennen esitystä luin käsiohjelmasta, että esiintyjiä oli pitkä lista, ihan yhdeksän kappaletta. En uskonut että kaikki mahtuvat lavalle tahi tankoihin roikkumaan. Osa esiintyjistä osoittautui muusikoiksi ja neljä akrobaattia vilisti tangoissa. Sehän esitykseen juuri toikin draamaa, että tangoissa oli ruuhkaa. Musiikki oli erikoista, mikä on sirkukselle ja tälle esitykselle sopivaa. Nautin bassoista, hanureista ja rummunpaukkeesta. Laulujen kieltä en tuntenut, mutta se teki musiikista sitäkin mystisempää.

Hauskassa esityksessä hauskinta oli ehkä katsella ohikulkijoiden ilmeitä ja päänkääntymisiä. Etenkin silloin kun esiintyjät ryntäsivät pihalle ja huusivat toisilleen vihaisina kadulla.

Kannattaa kirjoittaa, kun on aivan liekeissä. En löydä tapahtumasta ja tuotannosta mitään oikomista. En ole seurannut tiedotusta tai markkinointia, joten niihin en puutu. Jos tuottaisin Circus Uusi Maailmaa, tietäisin tuottavani laatua. Onneksi nykysirkus on nousussa ja rahoituskanaviakin varmasti jo löytyy. Käyhän ryhmä ulkomaita myöden esiintymässä. 

Museoille yksityistä rahoitusta

Kulttuuriministerimme Stefan Wallin on taas vauhdissa. YLEn uutisen mukaan hän toivoo, että suunnitteilla oleva Guggenheim-museo voitaisiin rahoittaa ainakin osittain yksityisillä varoilla. Hän ei näkisi suuntausta mahdottomana. 

No, minulle ei kyllä aukene ei millään, miten Guggenhof voitaisiin pystyttää ilman yksityistä rahoitusta, pelkällä valtion ja kunnan tuella. Aivan utopistinen ajatus tällä kulttuurimäärärahalla. Kulttuuriministerikin muistaa, että museoiden rahoituksesta 40% on valtiolta ja kunnalta, loput lipputuloja ja muuta tuloa (OKM). Tukeeko siis kultturiperinnön säilymistä ja tuottamista se, että toivotaantoivotaan vaiko se että valtiotasolla uudistetaan rahoituspohja kestävämmäksi? Kallistun jälkimmäiseen ja väitän että kunnon suunnittelulla saadaan yksityinen sektori kulttuurirahoituksen luonnolliseksi osaksi.

Ehkä Wallin sittenkin yritti käyttää pedagogisesti loistavaa keinoa. Eli vaivihkaa ohjasi keskustelua ja yksityinen sektori kohta luulee itse keksineensä kuningasidean rahoittaa museoita.

Osaajat eivät kohdanneet messuilla

Toimin tänään hostina eli esittelijänä Osaajat kohtaavat -messuilla. Messujen tarkoitus oli tuoda yhteen opiskelijat ja järjestökenttä työnantajana sekä harjoittelu- ja opinnäytetyön tarjoajina. Koska en ollut tyytyväinen järjestäjän toimintaan, ammattilaisena annan muutamia kehitysehdotuksia. Jos se auttaisi tähän harmituksen tunteeseen.

Messujen markkinointi epäonnistui täysin. (Aina syytetään markkinointiosastoa!)

Messuille löysi pieni kourallinen opiskelijoita. Ensimmäisenä aamulla aulaan astui keski-ikäisten työttömien ryhmä. Järjestöt tarjosivat lähinnä toimintaa nuorille ja nuorille aikuisille. Osaajat eivät kohdanneet. 

Missä segmentointi? Kohderyhmäksi ilmoitetaan tapahtuman sivuilla opiskelijat, mutta kuka on mainostanut messuja työttömille? Pettyneitä olivat kasvot, kun tarjosimme ei-oota. Muutaman opiskelijan saimme kiinnostumaan harjoittelun tekemisestä meidän esittelemässä järjestössä - big success.

Ratkaisuna ehdottaisin raivokasta tiedottamista alueen korkeakouluille ja yhteyksiä opiskelijoiden omiin järjestöihin. Siellä on jo valmiiksi järjestötyöstä kiinnostuneita. Messujen Urakahvilassa eri opinahjojen edustajia ja TE-keskus opastivat opinto- ja uravalinnoissa. Kyllä siis yhteistyö oli jo avattu. 

Messujen päätapahtuma viime viikolla oli kauppakeskuksessa, mikä ei tuonut näkyvyyttä kohderyhmässä. Vieraillessani ideavarkaissa huomasin, että kiireiset ihmiset juoksivat ständien ohi, eivätkä nuoretkaan pysähtyneet. Tapahtuma oli epäkiinnostava. En ole messuilla aikaisempina vuosina vieraillut, joten en ole tietoinen tapahtuman imagosta alueella. Messujen saavutettavuutta ja tarjontaa olisi kehitettävä radikaalisti.

Tekninen tuotanto ontui.

Miksi messuja järjestävä yritys tuottaa tapahtuman ahtaaseen ja viileään aulaan? Kolme puseroa eivät riittäneet. Järjestäjän panostus messuständeiksi olivat pienet pöydät oranssilla paperipöytäliinalla plus järjestön nimi muovikotelossa pöydällä. Aulaan mahtui seinän vierille pöytiä tasan kahdeksan - ahdettuna. Osaaja-messujen tavoite oli jalkautua ihmisten pariin kliinisistä messuhalleista, mutta järjestötalo on kaukana keskustasta eikä talossa sijaitsevia järjestöjen toimistoja löydä yläkerran porrassokkelossa. Siksi messupaikan olisi voinut valita muualta.

Urakahvilassa sai sentään kahvia lämmikkeeksi. Urakahvila olikin oikein onnistunut konsepti. Kävin itsekin hakemassa itsevarmuutta vakuuttaa osaamistani työnantajille. Muutoksia parempaan suuntaan olisi helppo tehdä harkitsemalla tarkemmin, missä opiskelijat liikkuvat. Ja esittelijöiden olisi hyvä saada vastinetta maksamaansa osallistumismaksuun, jotta tulevat seuraavanakin vuonna.

Viestinnässäkin on kehittämisen varaa.

Hostina en saanut tietoa messupäivästä ennakkoon. Ohjeena messuaamun perehdytystilaisuudessa oli kierrellä ja ottaa rennosti. Mutta minua hiukan nolotti, etten edes aluksi tiennyt missä seminaari järjestettiin. (Mikä seminaari?) Minulla oli kuitenkin 'Staff'-paitakin päällä. Messuilla esiintyvät järjestöt eivät hekään olleet saaneet tietoa järjestelyistä, eikä oikein kukaan ollut perillä päivän ohjelmasta. Olimme onneksi meidän pöydässä itseohjautuvia ja pidimme pientä osallistavaa keskustelua yllä messuvieraille vapaaehtoistoiminnasta.

Ratkaisuna olisin tiedottanut järjestöjä päivän ohjelmasta ja ständien varustuksesta sähköpostitse ennen tapahtumaa ja pitänyt heillekin pienen alustuksen ennen messujen alkua. Viestintään olisi kuulunut myös järjestäjän kiertely messujen aikana kyselemässä tuntoja ja jakamassa infoa. Vähintään.

Kasvukipuja. Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun järjestökentän messupäivä järjestettiin. Kohtaisivatko osaajat jo ensi vuonna...

Ystävänpäivästä eettinen

Olen pohtinut, miten kulttuurituottaja tekisi suositusta ystispäivästä oman versionsa ilman kaupallista höpötystä.

Miten olisi juhlallisuudet, joissa ystävälle voisi ostaa ystävällistä palvelua? Tapahtuman sisältö voisi olla mitä vain kulttuurista.
Miten kävisi tilaisuudelle, jossa tehtäisiin yhdessä jotain mukavaa apua tarvitseville? Villasukkalähetys lastenkotiin tai joku muu voisi olla iloinen yllätys.
Miten itse tekisit ystävänpäivästäsi hiukan paremman?
 

Teatteria tuplana, kiitos!

Viime torstaina kävin kaupunginteatterissa katsomassa näyttelmän Yötarinoita. Tänään toistin elämyksen Teatterikoneen näytelmässä Happohotelli. Olen yleensä sitä mieltä, että jos käy teatterissa, elämykselle täytyy antaa tilaa. Liian tiivis tahti näytelmien katsomossa vie vaikuttavuudesta särmän. Vertailee näytelmiä keskenään ja pettyy helposti, jos edellinen on jälkimmäistä vaikuttavampi. Kun käy harvemmin, voi nauttia jokaisesta kerrasta täysin siemauksin. 

Tänään kävin kuitenkin teatterissa, vaikka edellisestä kerrasta on alle viikko. Molemmat näytelmät osuivat jopa samanlaiseen genreen eli olivat koomisia näytelmiä traagisista tositapahtumista. Yllättäen pienempi teatteri veti pisteet kotiin. Nauroin kovempaa ja tirautin kyyneleetkin lopuksi. Lyhyesti esittelen katsomani näytelmät, jos joku kiinnostuisi ja juoksisi katsomaan. Molempia ehtii vielä näkemään hyvinkin.

Yötarinoita on kirjoitettu unettomuudesta kärsivien omista kokemuksista. Näytelmä luotaa unettomuuden syihin ja seurauksiin. Monet unettomat kertovat tarinaansa limittäin. Lempparini oli Rest In Peace -tyyny :)

Happohotelli kertoo alkoholistien läheisten tarinaa. Näyttelijät ovat kokeneet itse alkoholismia lähipiirissään eli tietävät mistä puhuvat. Näytelmän toteutus olikin heille omaa työstämisprosessia, joten näytelmän tavoite on helpottaa samaa kokeneiden oloa. Ihanan kevyt ote vakavaan teemaan.

Teatteri avaa kokemuksia ja tunteita katsojalle jännittävästä näkökulmasta. Katsoja pääsee hahmon pään sisään suht helposti ja tunnekuohut on sallittu teatterikatsomossa.

Sissinä markkinointipolulle

Olen innostunut Sissimarkkinoinnista. Siitä voit lukea lisää täältä.

Sissimarkkinointi on erilainen tapa tuoda itsensä esiin. Markkinointi on minulle aika ruma sana, mutta jos en ajattele suuren konsernin brändijumalia ja vaikeita nimikkeitä omaavia mainosmiehiä, ymmärrän markkinoinnin olevan kokonaisvaltaista oman itsensä ja työnsä kehittämistä. Markkinointihan on suhteiden luomista ja ylläpitoa. Ja myydä voi palvelua tai omia arvojaan hilavitkuttimien sijaan.

Sissimarkkinoinnista minua puhuttelevia pointteja ovat seuraavat:

1. Aina täytyy markkinoida. Myy jopa käyntikortilla ja vaikka toisen huomioimisella.

2. Lahjo asiakasta, myös ennen asiakassuhdetta. Ei siis mitään liikelahjoja, vaan anna muistoja.

3. Vetoa johdonmukaisuteen. Anna mahdollisuus tehdä päätös omiin arvoihin sitoutuen.

4. Älä häslää ja käytä aikaa tai rahaa asioihin, jotka eivät edistä myyntiä.

5. Saata ihmiset keskusteluun itsestäsi. Saavutat huomion.

6. Älä paketoi kauniiksi kalliilla. Viesti on tärkeämpi kuin kuori sen ympärillä, joten harkitse mitä ojennat.

7. Apu on korvaamatonta.

8. Mielenkiintoiseksi tullaan tekemällä mielenkiintoisia asioita. Ole rohkea.

Muuta markkinoinnista opittua on se, että segmentit on kovin hajanaiset kulttuurialan asiakkaissa. Siksi on vaikea tavoittaa kohderyhmiä. Täytyy olla ovela. Olisinpa minäkin sitten isona. Tai tuottajana.

Esimerkkinä vielä huono toimintatapa, jolla saa negatiivista palautetta ja uskottavuus kuolee. Ammattikorkeakouluilla on menossa opiskelijoidensa syrjäytymistä ehkäisevä kampanja. Mitä koulumme tekee? Ilmoittaa kampanjan tiimoilta lähettävänsä kampuksilleen "Let's care"-hiirimattoja ja julisteita. Nice, opiskelijat kiittävät tomerasta toiminnasta. Ja kaikilla on kivaa!

Suuri houkutus

Musiikkitietous DJ:n tiskillä

Eilen olli pileet ja tanssin ihan kunnolla. Kävin toivomassa useamman kerran ammattitaitoiselta ja erittäin mukavalta DJltä kaikenlaista. (Ei sielläkään soiteta Scooteria.) Noh, ongelmaksi koitui minun osaamiseni musiikin alasta. En muista edes lempibändieni kappaleiden nimiä, saati sitten kuka soittaa jonkun hyvän kappaleen. Olen aika vaikea asiakas, varsinkin kun aina pyydän niitä noloja = Scooteria. Sainpas silti Musea ja Prodigya ja Aavikkoakin soitettiin. Täytyypä jotenkin keskittyä paremmin tuohon musiikin tietopuoleen nautiskelun ohella.