Tapasin eilettäin erikoisen kaverin. Kävelin sisään mielenkiintoisen oloiseen retrokauppaan. Heti sisään päästyäni huomasin, että ovenkarmissa luki "Eintritt 1 e", eli sisäänpääsymaksu. Kaivelin kassiani ja laitoin kolikon valmiiksi housun taskuun. Sitten kävelin kaupan uumeniin. Siellä vastaan tuli jylhän näköinen tyyppi, joka tokaisi, että jos on kysymyksiä niin kysy. Ja käveli jonnekin piiloon. Katselin ympärilleni ja kun mies taas tupsahti kantaen jotain, pääsin kyselemään kaupasta. Kauppa kantaa nimeä Design Panoptikum.
Mies on kerännyt romun ihan itse Euroopan alueelta. Kaupan sisään on aukeamassa museo, joka sisältää ilmeisesti vanhoja kojeita jos jonkinlaisia. Näin vanhan hammaslääkärin tuolin. Museo aukeaa viikon tai kuukauden päästä tai joskus, kunhan hemmo saa sen valmiiksi. Kun esitin kiinnostunutta taiteilija alkoikin kunnolla juttusille.
Olin kävellyt sisään hänen elämäntyönsä hedelmien keskelle. Mies on entinen valokuvaaja, jonka tyyli on miehistä ja teknistä, kuvailisin sitä ahdistavaksi. Sain selata Vlad Korneevin valokuvakokoelmateosta ja otin mukaani esitteen. Vlad pyysi minua kertomaan näkemästäni tuntemilleni toimittajille. Heh, tuntisinpa. Sanoin, että teen voitavani. Vlad ymmärsi hiukan väärin, kun selitin harjoittelevani kirjallisuusfestivaalilla, ja sieltä varmasti joku tuntisi henkilöitä, jotka kirjoittavat. Ei kuulemma romaania olla tekemässä ;) Kielimuuri on iso muuri.
Oli tosiaan tutkiskellut kaupan myyntiartikkeleita ja euroni ei kelvannut vielä. Seuraavalla kerralla maksan pelottavalle kaverille varmasti erikoisesta näyttelystä. Lähtiessäni kiitin, että sain käydä tutustumassa hänen rakentamaansa upeaan maailmaan ja lupasin tulla uudestaan, kun museo on auki.
Otin salavihkaa kuvia tavarapaljoudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti