Kiinnostaako paikallinen kulttuuri muita?

Perhetilanteen takia blogi on taas viettänyt hiljaiseloa. Yritän välillä saada järkeviä ajatuksia kokoon, muttei niitä oikein ole. Mutta eipä mitään, yritetään kovemmin.

Olen jo kauan miettinyt sellaisen kulttuuriblogin perustamista, jossa kirjoitellaan tapahtumista ja esityksistä yms. kuten muotiblogissa vaatteista. Rennosti, esitellen ja osin markkinointitarkoituksella. Siksi mainostaen, että kulttuuria pitäisi kuluttaa enemmän kuin vaatekauppojen käytäviä. Mutta sepä ei ole niin yksinkertaista. 

Kulttuuri on niin paikkakohtaista, ja paikallista. Se on hyvä asia. Kun miettii, millainen teatteriesitys samasta näytelmästä rakennetaan kahteen eri teatteriin, ei mitenkään saa kahta samanlaista esitystä kokoon. Ja joka illan yleisökin muuttaa esitystä. Eikä samoja tapahtumia tai tilaisuuksia järjestetä samaan aikaan monessa paikassa. Kun vertaa tätä muotiblogiin, voi huomata että vaatteet on paljon kiinnostavampia valtakunnallisesti, koska joka paikkakunnalta voi yleisesti ottaen hankkia ne samat ryysyt itselleen.

Ja puhumattakaan siitä, että oma menokenkäni on nyt juuttunut tuohon kynnysmattoon. Kotoa ei sitten millään lähdetä mihinkään. Tai sitten on pakattava kokonainen naparetkikunta mukaan. Iso syy tähän haaveeseen on se, että haluaisin käydä enemmän kokemassa elämyksiä.

Varmasti tällaisia blogeja on. Minulle saa linkata niitä tuonne kommenttilaatikkoon. Katsotaan, saanko uutta vakiluettavaa.

En nyt millään saanut itsestäni irti kirjoittaa paikallisen kulttuurin paikallisuudesta sen enempää. Ja minua kaivataan omassa elämässä. Joten heippa!

Matkailu vs. kaivosteollisuus

Onpa kolho otsikko. Tämä aihe oli kuitenkin eilen tapetilla A-Studion Talkissa. Kyse oli Kuusamon Rukan mahdollisesta kaivoksen rakentamisesta. Ja vastapuolella tietenkin istui matkailubisnes puhtaine luontoarvoineen. Ja vähän myös ne luontotutkijat sun muut - hipit. Tekstin lopussa paljastan, miksi tämä aihe on niin kiinnostava kulttuurituottajalle.

Matkailua opiskelleena mietin, että kuinka paljon luonto merkitsee Lapin matkailulle ja on se vetovoimatekijä. Kuitenkin matkailullakin on aika kova ympäristövaikutus alueelle ja on luonnolle rasite. Toistaiseksi homma on hanskassa ja alueen erityinen biotooppi on säilynyt. Ei siellä siis turhaan hehkuteta puhdasta luontoa matkailumarkkinoinnissa.

Oulankajoki

Työllistymismahdollisuuksia siinä keskustelussa kovasti painotettiin. Anyways, tuli mieleen että ei ne työntekijät välttämättä paikallisia ole, joten näinköhän Pohjois-Pohjanmaan perukoilla voivat huokaista helpotuksesta. Juu, ja matkailupuolelta lueteltiin, kuinka moni ala tuo nyt työpaikkoja mutta nämä voivat kärsiä pahoin kaivostoiminnasta (meijeri, porotalous, matkailu jne.). Vähän skeptinen olen. Mutten uskalla ihan tyrmätä, kun tunnen porukkaa sieltä ja olen kuullut paikallisten keskustelua.

Taitavat Kuusamossa kipeästi tarvita kulttuurituottajaa suunnittelemaan matkailupuolelle uusia vetovoimatekijöitä luontomatkailun tilalle ja kaivospuolelle koordinoimaan ympäristötaidehanketta, jotta saavat edes vedenpuhdistusaltaiden yms. härpäkkeiden luonto- sekä matkailuarvoa nostettua. Olisi poroillekin jotakin katseltavaa kaivosalueella märehtiessään. Nyt olisi taas tuottajalle töitä!

Käsitteellistämistä ja elokuvia

On marraskuu ja ikkunasta paistaa aurinko. Pitäisi olla pimeää, mutta on lämmintä ja valoisaa. Ja olen aika onnellinen. 

Olen käsitellyt viime aikoina vaikeita asioita - ja käsittelyyn auttaa blogien lukeminen. Kun lukee toisten kokemuksia ja käsityksiä elämästä, niin oma tajunta laajenee. Käsittely on hassu sana, kun sen etymologia vie niin konkreettiseen asiaan. 'Käsitellä'-sana on johdos sanasta 'käsittää'. Ja se taas meinaa, jotta "ottaa kiinni käsillä". Ja kuitenkin ajatusten käsittely on niin mahdottoman kaukana konkreettisesta toiminnasta. Mennään ihan siellä tajunnan rajamailla, kun se ei yleensä edes tapahdu täysin tietoisesti. Phuuh, mitä tajunnanvirtaa. Blogeista piti kuitenkin mainita se, että ne ovat tulleet jäädäkseen.

Toiseen asiaan.

Teen tällä hetkellä mielenkiintoista hommaa. Saan katsoa 20 tuntia elokuvia. Ja arvostella niitä. Olen mukana elokuvafestivaalin ohjelmistotyöryhmässä. Kilpasarjan elokuvat täytyy katsella läpi ja sitten valitaan niistä parhaat näytettäväksi finalisteina festivaalilla. Ja työryhmässä valitsimme myös muut festivaalilla näytettävät elokuvat. Yllättävän vaikeaa on löytää kiinnostavia pohjoismaisia elokuvia, joista ei ole kuullu aiemmin. Vaikeinta onkin ollut löytää sellaisia helmiä, joita ihmiset eivät vielä ole nähneet. Onneksi en siis ollut yksin, vaan elokuvatietäjiä ja innokkaita ihmisiä on ollut mukana monta.

Ja tietämisestä kolmanteen asiaan.

Pubin musavisassa ollaan käyty porukalla koko syksy. Ollaan ranking-listalla, mutta siellä pohjalla. Viime viikolla ihan turhauduin, kun olin lukenut lehdistä tärppejä, joiden tiesin tulevan vastaan. Ja sitten oli vielä kysymystä biiseistä, joita olen itse soittanut omakätisesti nuoteista. Mutta huti meni. Vieläkin tulen vihaiseksi ajatuksesta, että voikin ihmisellä olla laho pää, kun tietoa tarvitaan.Onneksi kumppanit ei ole halunneet lynkata minua. Meillä luotetaan siihen, että yhdessä mennään kohti uusia pettymyksiä!

Hämmentävää elämää

Hei vaan! Elämä on hämmästyttänyt minua tällä viikolla. Töissä olen tuntenut epätoivoa. Mutta toisaalta sain uuden sukulaisen. Pääsi maailmankaikkeus yllättämään. Tunteikasta menoa.

Kun omaa elämää ei ymmärrä niin ei voi ymmärtää muidenkaan. Eilen illalla tuli erittäin hyvä dokumentti, jota katsoin huuli ymmyrkäisenä. Se kertoi tubettajista. Aamulla kuuntelin radiosta samaisesta aiheesta keskustelua. Käsittääkseni yksinäiset tai syrjäytyneet tai tällaisen uudenlaisen nörtti-ilmiön omakseen ottaneet miehet, lähinnä miehet, tekevät arjestaan ja ajatuksistaan videoita YouTubeen. Niitä katsoo jättimäinen joukko ihmisiä. Jotain videoita vaikka Kinder-munan aukaisemisesta. Ilmiönä se on hämmensi minua. Se dokumentti kertoi yhteiskunnallisista ongelmista ja sitoi näiden ihmisten elämän isompaan teemaan. Dokkari oli hyvin tehty ja ne pojat tuntui sympaattisilta tyypeiltä. Mutten ehkä jaksaisi itse katsoa niitä vidioita.

Paljastan oman viksuuteni tässä, kun ainoa sana, joka mielessä pyörii on hämmentynyt. Ihan hämmentää että olen tällainen järkihirviö.