On marraskuu ja ikkunasta paistaa aurinko. Pitäisi olla pimeää, mutta on lämmintä ja valoisaa. Ja olen aika onnellinen.
Olen käsitellyt viime aikoina vaikeita asioita - ja käsittelyyn auttaa blogien lukeminen. Kun lukee toisten kokemuksia ja käsityksiä elämästä, niin oma tajunta laajenee. Käsittely on hassu sana, kun sen etymologia vie niin konkreettiseen asiaan. 'Käsitellä'-sana on johdos sanasta 'käsittää'. Ja se taas meinaa, jotta "ottaa kiinni käsillä". Ja kuitenkin ajatusten käsittely on niin mahdottoman kaukana konkreettisesta toiminnasta. Mennään ihan siellä tajunnan rajamailla, kun se ei yleensä edes tapahdu täysin tietoisesti. Phuuh, mitä tajunnanvirtaa. Blogeista piti kuitenkin mainita se, että ne ovat tulleet jäädäkseen.
Toiseen asiaan.
Teen tällä hetkellä mielenkiintoista hommaa. Saan katsoa 20 tuntia elokuvia. Ja arvostella niitä. Olen mukana elokuvafestivaalin ohjelmistotyöryhmässä. Kilpasarjan elokuvat täytyy katsella läpi ja sitten valitaan niistä parhaat näytettäväksi finalisteina festivaalilla. Ja työryhmässä valitsimme myös muut festivaalilla näytettävät elokuvat. Yllättävän vaikeaa on löytää kiinnostavia pohjoismaisia elokuvia, joista ei ole kuullu aiemmin. Vaikeinta onkin ollut löytää sellaisia helmiä, joita ihmiset eivät vielä ole nähneet. Onneksi en siis ollut yksin, vaan elokuvatietäjiä ja innokkaita ihmisiä on ollut mukana monta.
Ja tietämisestä kolmanteen asiaan.
Pubin musavisassa ollaan käyty porukalla koko syksy. Ollaan ranking-listalla, mutta siellä pohjalla. Viime viikolla ihan turhauduin, kun olin lukenut lehdistä tärppejä, joiden tiesin tulevan vastaan. Ja sitten oli vielä kysymystä biiseistä, joita olen itse soittanut omakätisesti nuoteista. Mutta huti meni. Vieläkin tulen vihaiseksi ajatuksesta, että voikin ihmisellä olla laho pää, kun tietoa tarvitaan.Onneksi kumppanit ei ole halunneet lynkata minua. Meillä luotetaan siihen, että yhdessä mennään kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti