Hei vaan! Elämä on hämmästyttänyt minua tällä viikolla. Töissä olen tuntenut epätoivoa. Mutta toisaalta sain uuden sukulaisen. Pääsi maailmankaikkeus yllättämään. Tunteikasta menoa.
Kun omaa elämää ei ymmärrä niin ei voi ymmärtää muidenkaan. Eilen illalla tuli erittäin hyvä dokumentti, jota katsoin huuli ymmyrkäisenä. Se kertoi tubettajista. Aamulla kuuntelin radiosta samaisesta aiheesta keskustelua. Käsittääkseni yksinäiset tai syrjäytyneet tai tällaisen uudenlaisen nörtti-ilmiön omakseen ottaneet miehet, lähinnä miehet, tekevät arjestaan ja ajatuksistaan videoita YouTubeen. Niitä katsoo jättimäinen joukko ihmisiä. Jotain videoita vaikka Kinder-munan aukaisemisesta. Ilmiönä se on hämmensi minua. Se dokumentti kertoi yhteiskunnallisista ongelmista ja sitoi näiden ihmisten elämän isompaan teemaan. Dokkari oli hyvin tehty ja ne pojat tuntui sympaattisilta tyypeiltä. Mutten ehkä jaksaisi itse katsoa niitä vidioita.
Paljastan oman viksuuteni tässä, kun ainoa sana, joka mielessä pyörii on hämmentynyt. Ihan hämmentää että olen tällainen järkihirviö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti