Perhetilanteen takia blogi on taas viettänyt hiljaiseloa. Yritän välillä saada järkeviä ajatuksia kokoon, muttei niitä oikein ole. Mutta eipä mitään, yritetään kovemmin.
Olen jo kauan miettinyt sellaisen kulttuuriblogin perustamista, jossa kirjoitellaan tapahtumista ja esityksistä yms. kuten muotiblogissa vaatteista. Rennosti, esitellen ja osin markkinointitarkoituksella. Siksi mainostaen, että kulttuuria pitäisi kuluttaa enemmän kuin vaatekauppojen käytäviä. Mutta sepä ei ole niin yksinkertaista.
Kulttuuri on niin paikkakohtaista, ja paikallista. Se on hyvä asia. Kun miettii, millainen teatteriesitys samasta näytelmästä rakennetaan kahteen eri teatteriin, ei mitenkään saa kahta samanlaista esitystä kokoon. Ja joka illan yleisökin muuttaa esitystä. Eikä samoja tapahtumia tai tilaisuuksia järjestetä samaan aikaan monessa paikassa. Kun vertaa tätä muotiblogiin, voi huomata että vaatteet on paljon kiinnostavampia valtakunnallisesti, koska joka paikkakunnalta voi yleisesti ottaen hankkia ne samat ryysyt itselleen.
Ja puhumattakaan siitä, että oma menokenkäni on nyt juuttunut tuohon kynnysmattoon. Kotoa ei sitten millään lähdetä mihinkään. Tai sitten on pakattava kokonainen naparetkikunta mukaan. Iso syy tähän haaveeseen on se, että haluaisin käydä enemmän kokemassa elämyksiä.
Varmasti tällaisia blogeja on. Minulle saa linkata niitä tuonne kommenttilaatikkoon. Katsotaan, saanko uutta vakiluettavaa.
En nyt millään saanut itsestäni irti kirjoittaa paikallisen kulttuurin paikallisuudesta sen enempää. Ja minua kaivataan omassa elämässä. Joten heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti