Ystävänpäivästä eettinen

Olen pohtinut, miten kulttuurituottaja tekisi suositusta ystispäivästä oman versionsa ilman kaupallista höpötystä.

Miten olisi juhlallisuudet, joissa ystävälle voisi ostaa ystävällistä palvelua? Tapahtuman sisältö voisi olla mitä vain kulttuurista.
Miten kävisi tilaisuudelle, jossa tehtäisiin yhdessä jotain mukavaa apua tarvitseville? Villasukkalähetys lastenkotiin tai joku muu voisi olla iloinen yllätys.
Miten itse tekisit ystävänpäivästäsi hiukan paremman?
 

Teatteria tuplana, kiitos!

Viime torstaina kävin kaupunginteatterissa katsomassa näyttelmän Yötarinoita. Tänään toistin elämyksen Teatterikoneen näytelmässä Happohotelli. Olen yleensä sitä mieltä, että jos käy teatterissa, elämykselle täytyy antaa tilaa. Liian tiivis tahti näytelmien katsomossa vie vaikuttavuudesta särmän. Vertailee näytelmiä keskenään ja pettyy helposti, jos edellinen on jälkimmäistä vaikuttavampi. Kun käy harvemmin, voi nauttia jokaisesta kerrasta täysin siemauksin. 

Tänään kävin kuitenkin teatterissa, vaikka edellisestä kerrasta on alle viikko. Molemmat näytelmät osuivat jopa samanlaiseen genreen eli olivat koomisia näytelmiä traagisista tositapahtumista. Yllättäen pienempi teatteri veti pisteet kotiin. Nauroin kovempaa ja tirautin kyyneleetkin lopuksi. Lyhyesti esittelen katsomani näytelmät, jos joku kiinnostuisi ja juoksisi katsomaan. Molempia ehtii vielä näkemään hyvinkin.

Yötarinoita on kirjoitettu unettomuudesta kärsivien omista kokemuksista. Näytelmä luotaa unettomuuden syihin ja seurauksiin. Monet unettomat kertovat tarinaansa limittäin. Lempparini oli Rest In Peace -tyyny :)

Happohotelli kertoo alkoholistien läheisten tarinaa. Näyttelijät ovat kokeneet itse alkoholismia lähipiirissään eli tietävät mistä puhuvat. Näytelmän toteutus olikin heille omaa työstämisprosessia, joten näytelmän tavoite on helpottaa samaa kokeneiden oloa. Ihanan kevyt ote vakavaan teemaan.

Teatteri avaa kokemuksia ja tunteita katsojalle jännittävästä näkökulmasta. Katsoja pääsee hahmon pään sisään suht helposti ja tunnekuohut on sallittu teatterikatsomossa.

Sissinä markkinointipolulle

Olen innostunut Sissimarkkinoinnista. Siitä voit lukea lisää täältä.

Sissimarkkinointi on erilainen tapa tuoda itsensä esiin. Markkinointi on minulle aika ruma sana, mutta jos en ajattele suuren konsernin brändijumalia ja vaikeita nimikkeitä omaavia mainosmiehiä, ymmärrän markkinoinnin olevan kokonaisvaltaista oman itsensä ja työnsä kehittämistä. Markkinointihan on suhteiden luomista ja ylläpitoa. Ja myydä voi palvelua tai omia arvojaan hilavitkuttimien sijaan.

Sissimarkkinoinnista minua puhuttelevia pointteja ovat seuraavat:

1. Aina täytyy markkinoida. Myy jopa käyntikortilla ja vaikka toisen huomioimisella.

2. Lahjo asiakasta, myös ennen asiakassuhdetta. Ei siis mitään liikelahjoja, vaan anna muistoja.

3. Vetoa johdonmukaisuteen. Anna mahdollisuus tehdä päätös omiin arvoihin sitoutuen.

4. Älä häslää ja käytä aikaa tai rahaa asioihin, jotka eivät edistä myyntiä.

5. Saata ihmiset keskusteluun itsestäsi. Saavutat huomion.

6. Älä paketoi kauniiksi kalliilla. Viesti on tärkeämpi kuin kuori sen ympärillä, joten harkitse mitä ojennat.

7. Apu on korvaamatonta.

8. Mielenkiintoiseksi tullaan tekemällä mielenkiintoisia asioita. Ole rohkea.

Muuta markkinoinnista opittua on se, että segmentit on kovin hajanaiset kulttuurialan asiakkaissa. Siksi on vaikea tavoittaa kohderyhmiä. Täytyy olla ovela. Olisinpa minäkin sitten isona. Tai tuottajana.

Esimerkkinä vielä huono toimintatapa, jolla saa negatiivista palautetta ja uskottavuus kuolee. Ammattikorkeakouluilla on menossa opiskelijoidensa syrjäytymistä ehkäisevä kampanja. Mitä koulumme tekee? Ilmoittaa kampanjan tiimoilta lähettävänsä kampuksilleen "Let's care"-hiirimattoja ja julisteita. Nice, opiskelijat kiittävät tomerasta toiminnasta. Ja kaikilla on kivaa!

Suuri houkutus

Musiikkitietous DJ:n tiskillä

Eilen olli pileet ja tanssin ihan kunnolla. Kävin toivomassa useamman kerran ammattitaitoiselta ja erittäin mukavalta DJltä kaikenlaista. (Ei sielläkään soiteta Scooteria.) Noh, ongelmaksi koitui minun osaamiseni musiikin alasta. En muista edes lempibändieni kappaleiden nimiä, saati sitten kuka soittaa jonkun hyvän kappaleen. Olen aika vaikea asiakas, varsinkin kun aina pyydän niitä noloja = Scooteria. Sainpas silti Musea ja Prodigya ja Aavikkoakin soitettiin. Täytyypä jotenkin keskittyä paremmin tuohon musiikin tietopuoleen nautiskelun ohella.