Että semmosta. Elämä kantaa tarjottimellaan monenlaista iloa ja surua.
Nyt on ollut vuorossa vaihteeksi murhetta ja vastoinkäymisiä. On ollut paljon hetkiä, kun olen ajatellut syntyjä syviä. Meillä asuu täällä pieni kotifilosofi.
Olen pohdiskellut elämän tarkoitusta. Tulin siihen tulokseen, että ihminen syntyessään on jo täyttänyt elämänsä tarkoituksen. Eipä tartte sitä enää pohtia.
Olen mietiskellyt, miksi maailma ei ole oikeudemukainen tai reilu, ja miksi ihmeessä sitten ihmisille on kehittynyt oikeudentaju. No en ole niin fiksu, että olisin jonkun vastauksen keksinyt.
Ja sitten hämmentävästi kuolemanpelkoni on hälventynyt.
Olen tutustunut ihmiseen, joka on todella osannut elää elämää. Sitä ei moni osaakaan, vaikka luulisi yksinkertaiseksi taidoksi, kun kaikki sitä harjoittelemme. Olen oppinut parhaalta ja luulen, että itsessänikin jotain on muuttunut. Jotain pientä, joka voi vaikka osoittautua tärkeimmäksi asiaksi elämässäni.
Vaikka eihän tässä mitään opetuksia ja oivalluksia elämästä tarvittaisi, jos ajan voisi pysäyttää.
Tämä teksti on omistettu erittäin rakkaalle. Olet lähelläni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti