Nyt pitää varmaan alkaa tutkijaksi. Niin paljon kannoin kotiin kirjoja yliopiston kirjaston dyykkaustapahtumasta. Omasta takaa olisi lähteetkin, ei tarvitse kammiosta poistua. Minusta tulisikin hyvä tutkija. Voin uppoutua ikuisuuksiksi pohtimaan jotain pikkuasiaa. Pystyn myös pänttäämään paljon tietoa nopeasti - määrä korvaa laadun käsittääkseni tiedonhankinnassakin...
Tosin keskustelimme työpaikan ruokalassa juuri ennen dyykkausta, että kirjahyllyssä on ihana olla niitä kirjoja, eikä niistä ikinä raaski luopua. Mutta eipä niitä poistoista hankittuja väikkäreitä ja muita tutkimuksia ole kuitenkaan edes avattu kotiin kantamisen jälkeen. Arvostan, mutten tarpeeksi, että perehtyisin. Nyt taas ajattelin tehdä toisin ja yritän kirjaston sijaan keskittyä oman kirjahyllyn antimiin. Siellä on tolstoit ja kafkatkin odottamassa. Ja käännösteoriaa, taidesosiologiaa, kirjallisuushistoriaa... Ihan nokko tekemistä vielä eläkepäivillekin. Eikä mistään kirjasta voi luopua, ei edes huonosta.
Taas sitä haluaa tehdä enemmän kuin aikoo. Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti