Ei nimi toistaan pahenna - jos ei toinen ota samaa nimeä

Yhdelle lemppari-blogeistani kävi vähän köpelösti. Nimi meni vaihtoon. Tunnettu käsityöbloggari ei ollut ajoissa rekisteröinyt nimeään PRH:lle ja joku sitten perustikin yrityksen samalla nimellä. Muuten ei olisi mitään nokan koputtamista, mutta kun nimi oli käsityöalalla yleisesti tunnettu ja nimen 'kaapannut' yritys toimii samalla alalla.

Kiinnostavinta on mielestäni se, että blogeja voi kyllä kutsua jo tunnetuiksi tavaramerkeiksi mutta sitten pitäisi omistajan olla vielä niin fiksu, että rekisteröi käyttämänsä nimen. Hämmennystä tuottaa se, miksi joku haluaa ottaa toisen tunnetun ja käytössä olevan nimen itselleen. Ja päänvaivaa bloggaajalle aiheuttaa se, milloin tuntee olevansa sen verran ammattimaisella otteella hommassa kiinni että rekisteröityy, jottei yritykset voi käyttää samaa nimeä.

Lisää kannattaa lukea Mutturalla-blogista. Uusi nimi muuten on oikein hyvä sekin.

Kirjoista ja tutkimuksista

Nyt pitää varmaan alkaa tutkijaksi. Niin paljon kannoin kotiin kirjoja yliopiston kirjaston dyykkaustapahtumasta. Omasta takaa olisi lähteetkin, ei tarvitse kammiosta poistua. Minusta tulisikin hyvä tutkija. Voin uppoutua ikuisuuksiksi pohtimaan jotain pikkuasiaa. Pystyn myös pänttäämään paljon tietoa nopeasti - määrä korvaa laadun käsittääkseni tiedonhankinnassakin...

Tosin keskustelimme työpaikan ruokalassa juuri ennen dyykkausta, että kirjahyllyssä on ihana olla niitä kirjoja, eikä niistä ikinä raaski luopua. Mutta eipä niitä poistoista hankittuja väikkäreitä ja muita tutkimuksia ole kuitenkaan edes avattu kotiin kantamisen jälkeen. Arvostan, mutten tarpeeksi, että perehtyisin. Nyt taas ajattelin tehdä toisin ja yritän kirjaston sijaan keskittyä oman kirjahyllyn antimiin. Siellä on tolstoit ja kafkatkin odottamassa. Ja käännösteoriaa, taidesosiologiaa, kirjallisuushistoriaa... Ihan nokko tekemistä vielä eläkepäivillekin. Eikä mistään kirjasta voi luopua, ei edes huonosta.

Taas sitä haluaa tehdä enemmän kuin aikoo. Höh.

Kun sen oikein oivaltaa

Että semmosta. Elämä kantaa tarjottimellaan monenlaista iloa ja surua. 

Nyt on ollut vuorossa vaihteeksi murhetta ja vastoinkäymisiä. On ollut paljon hetkiä, kun olen ajatellut syntyjä syviä. Meillä asuu täällä pieni kotifilosofi.

Olen pohdiskellut elämän tarkoitusta. Tulin siihen tulokseen, että ihminen syntyessään on jo täyttänyt elämänsä tarkoituksen. Eipä tartte sitä enää pohtia.

Olen mietiskellyt, miksi maailma ei ole oikeudemukainen tai reilu, ja miksi ihmeessä sitten ihmisille on kehittynyt oikeudentaju. No en ole niin fiksu, että olisin jonkun vastauksen keksinyt.

Ja sitten hämmentävästi kuolemanpelkoni on hälventynyt. 

Olen tutustunut ihmiseen, joka on todella osannut elää elämää. Sitä ei moni osaakaan, vaikka luulisi yksinkertaiseksi taidoksi, kun kaikki sitä harjoittelemme. Olen oppinut parhaalta ja luulen, että itsessänikin jotain on muuttunut. Jotain pientä, joka voi vaikka osoittautua tärkeimmäksi asiaksi elämässäni. 

Vaikka eihän tässä mitään opetuksia ja oivalluksia elämästä tarvittaisi, jos ajan voisi pysäyttää.

Tämä teksti on omistettu erittäin rakkaalle. Olet lähelläni!