Monasti askarruttaa suuri kysymys siitä, mitä taide on. Olen löytänyt taiteilija Pekka Hannulan hienon pohdiskelun asiasta, näkökulmana kuvataide. Jottei tarvitse hypätä täältä toiselle sivulle lukemaan ihan vielä niin otetaanpa pieni tiivistelmä tähän.
Taide...
- kyseenalaistaa
- näyttää suuntaa
- koskettaa, herättää tunteita
- on itsetutkiskelua, osa taiteilijaa
- elää omaa elämäänsä, on itsenäistä
- on tulkintaa
- on vapaata, sananvapautta ja mielipiteitä esille tuovaa tulkintaa
- vaatii määrittelijän, joka toteaa taiteen taiteeksi
- on taloudellinen sijoitus
- on keräilykohde
- kuuluu sisustukseen
- herättää kysymyksen etiikasta, eettisestä taiteesta
- on kommunikointia ja edellyttää vuoropuhelua
- on kollektiivinen muisti
- ars (lat.) = taide, taito
- on henkistä harjoitusta
- työllistää taiteilijoita
- on tulkinnanvaraista, oma tulkinta ratkaisee
Onko taide siis yksiselitteinen asia? Tarkistetaanpa sivistyssanakirjasta:
- merkityksellisinä pidettäviin aistipohjaisiin elämyksiin tähtäävä luova toiminta ja sen tulokset. esim. Esittävä taide. 1800-luvun taide. Kuva-, sana-, sävel-, näyttämötaide. Elokuva-, tanssi-, rakennus-, tekstiilitaide. Ympäristö-, tilataide. Käsitetaide. Kirkkotaide. Monumentaalitaide. Harrastaa taiteita. Erik. kuvataiteesta. esim. Gallen-Kallelan taide. Suomen taiteen historia. Taiteen maisteri, lisensiaatti, tohtori. Moderni taide. Nykytaide. Videotaide ym. elektroninen taide. Kerätä taidetta. Ovatko seinätöherrykset mielestäsi taidetta?
- taidosta tai taituruudesta tai sitä vaativasta työstä. esim. Kehittää ruoanlaitto taiteeksi.
- (leikillisesti) esim. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ks. sääntö
Tuo ensimmäinen määritys on se oleellinen nytten. Aika hyvin tiivistää kaiken yllä listatun. Lingvistit osaa tiivistämisen taidon! Eli on ja ei ole yksiselitteistä.
Päästään asiaan. Taiteen määrittely on samanlainen asia kuin tänään mielessäni pyörinyt dilemma. Missä olen kotona? Olen kotona vanhempieni luona, lapsuuteni kodissa. Olen kotona myös omassa asunnossamme. Kumpikaan koti ei riitä määrittelemään yksiselitteisesti, missä olen kotona. Kotona olen myös matkoilla, kun löydän jotain itselleni ominaista, turvallista, mielenkiintoista. Olen kotona useiden kirjojen lehdillä, joissa nautin maailman kietoutumisesta ympärilleni. Mikään ei yksin pysty vastaamaan kysymykseeni.
Tunsin oloni turvattomaksi aamulla. Olin omassa sängyssä, mutta en ollutkaan. Joku ikäkriisi huuhtoi siinä ylitse ja toi toivottoman olon. Kun palasin sitten kotiin niin kaikki onkin aika hyvin. Lingvisti voisi tiivistää lopuksi mieltä askarruttavan asian:
kotona = entisessä tai nykyisessä asuinpaikassaan; hyvän olon sylissä.
Oikea, mitä tarkimmin harkittu määritelmä löytynee edellisestä lähteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti