Myyntitykki pitäisi olla tuottajan. Kävin työmatkalla Euroopan suurimmilla tanssitaiteen messuilla esittelemässä meidän omaa Tanssin Keskustamme. Messut olivat täynnä tanssin ammattilaisia esiintymässä ja myymässä omaa ainutlaatuisuuttaan. Taide muuttui äkkiä kilpailuksi. Pohjoismaat olivat luoneet varsin ovelan strategian esitellä koko pohjoismaista tarjontaa yhteisin katalogein ja esittein. Olisin mielelläni itsekin toiminut strategian mukaan, jos olisin tiennyt jotain muiden maiden tanssitaiteesta. Harmillisesti siis strategia jäi aika pintapuoliseksi, koska ei voi ohjata asiakkaita sinne, missä tarve kohtaa tarjonnan, mikäli ei tiedä kumppaneistaan mitään.
 |
| NRW Forum - messuhalliksi erittäin epäesteettinen |
Mutta huolimatta paikoittaisista tekohymyistä ja 'osta,osta'-meiningistä tanssimessut olivat miellyttävä paikka tavata ihmisiä. Kaikilla oli tarve tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kontakteja, joten pääsin mukaan mielenkiintoisiin keskusteluihin. Sain myös aika kattavan kuvan nykytanssin toimijoista ympäri maailman. Matkan jälkeen arvostan entistä enemmän suomalaista ja erityisesti keskisuomalaista tanssia. Ei jää yhtään jälkeen kansainvälisestä tasosta. Iltaisin oli kasapäin esityksiä tanssitaiteen, huippuja ja kokeilevampaa.
Yksi huvittavimpia kohtaamisia oli unkarilaisen Zoltanin tapaaminen. Mies huvitti meitä suomalaisia naisia melankolisuudellaan. Kehuimme kunnon suomalaiseksi mentaliteetiltaan. Hän esitti messupihassa soolonsa, joka on tiukka kritiikki maan presidentille. Hän toivoo saavansa joskus esittää sen pressalle itselleen. Viesti on suora: tanssija vihaa presidenttiä. Ja hän inhoaa myös sooloaan, koska se ei huvita ihmisiä vaan saa katsojat tuijottamaan kummastuneina tanssijaa. Ei riemukkaita aploodeja, vaan hämmentyneitä ja totisia kasvoja. Sitä mies valitteli meille. Mustaa huumoria. Maistiainen poliittisesta kannanotosta:
Näin myös paljon uusia tapoja jakaa videomateriaalia asiakkaille. Ja tietenkin keräsin pinon kangaskasseja mukaan. Käyntikorttien jakamista en edelleenkään ymmärrä täysin, koska niiden pohjalta ei ikinä muista, mitä kenenkin kanssa on puhunut. Itse suosin pieniä esitteitä.
Saksa on tietysti minulle erityisen rakas maa ja viihdyin mainiosti. Düsseldorf ei ole matkailijan kaupunki, ellei satu pitämään teollisuudesta. Ehkä kaupunki kuitenkin kasvaa kulttuurikaupungiksi, koska esittävien taiteiden tiloja on paljon, museoita useita sekä kuvataidetta ilmeisen paljon esillä. Vielä puuttuu kulttuurillisen kaupungin tunnelma ja oikeasti kiinnostava sisältö.
Myyntitykiksi en ala. Mieluusti keskustelen alan ihmisten kanssa ja kuulen muiden puuhista, mutta en halua enkä osaa olla tyrkky. Asiakkuudet perustuvat oikeastaan niihin hyviin keskusteluihin. Toisaalta messutapahtumaan on turha mennä, jos ei halua myydä. Niinpä keskustelin itseni uuvuksiin joka päivä. Ja hyvin meni ensimmäinen kunnon messumaratooni. Haluaisin tavata niitä ihmisiä joskus uudestaankin.
 |
| Tanzhaus, jossa paljon esityksiä ja hauskoja juhlia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti