Arabian keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström on todennut haastattelussa näin: "Keramiikan tekeminen haittaa luontoa vain poltettaessa, mutta sen
pitkäikäisyyden ja historiallisen merkityksen huomioonottaen nostan
keramiikkaesineet ehdottomiksi ekoesineikseni."
Mutta pelkkä materiaalin kestävyys ei riitä ekologiseen ja eettiseen tuotantoon. Löysin aiheesta keraamikko Mirja Niemelän väitöskirjatutkimuksen, joka kulkee nimellä 'Kestävää muotoilua mallintamassa – Tulkitseva käsitetutkimus taideteollisen muotoilun näkökulmasta'. En kylläkään pääse lukemaan teosta, koska se on todella kallis. Sen sijaan vakoilin netistä vähän tutkija Niemelän muita aivoituksia. Hän tekee keramiikkaa mm. kierrätyslasimurskasta ja jätevesilietteestä. Nämä materiaalit ovat muun teollisen tuotannon sivutuotteita, ja soveltuvat saven sijaan keramiikan materiaaliksi. Jätteen hyötykäyttö, jos mikä, on kestävää kehitystä.
Saven eettisyys on kyseenalaista silloin, kun savi tuodaan kehitysmaista. Onneksi Suomessa on paljon kotimaista savituotantoa. Vaikka yritin etsiä tietoa, kuinka savea tuotetaan Suomessa eli onko se ekologista, en löytänyt tietoa.
Täytynee jatkaa tutkimuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti