Torikokous

Blogin lukijat ne vain vähenee. En tiedä, olenko mahdottoman tylsä vai kirjoitanko liian harvoin. Noh, samoilla linjoilla jatketaan anyways.

Tänään maailmalla sykähdyttävät iso lontoolaiset häät. Kurkkasin vihkimisseremoniaa. Vickanin häät olisivat kiinnostaneet enemmän, koska pidän Ruotsista rrrakastan Rrrruotsia, mutta silloin olin matkoillani muilla mailla. Tuottajana ja toivottavasti tulevana morsiamena olisi kai hyvä ottaa vähän opiksi kansainvälisestä häätapahtumasta. Juhlat jatkuvat kyllä, joten vielä ehdin.

Asiaan. 

Motivaationi on noususuunnassa. Pidin tori kokousta kesän spektaakkelin Mahdollisuuksien torin toteuttamiseksi ja koin intohimon palaavan. Tapahtumasta on tulossa aivan huikean hieno. Mukana on kiinnostavia järjestöjä ja ohjelmakin alkaa muotoutua. Ohjelman ensipaljastuksia vain tässä blogissa. Me saamme torille ghanalaislähtöisen rap-duon, joka oleilee tätä nykyä Vantaalla levyttäen ensijulkaisuaan. Vaikka tiedottaja joutui ottamaan hatkat projektista niin saamme toivottavasti enemmän näkyvyyttä kuin aiemmin. Yritystä on. Olin jo vaipua epätoivoon, koska tapahtuma koki muutamia takaiskuja viimeisen kuukauden aikana. Nyt saadaan silti rullat laulamaan eli vauhtia masiinaan. Minä tarvitsen ihan selvästi vapun, koska teksti on melko levotonta. 

Klara vappen vaan sullekin!!

Todellisuus luo taiteelle rajat

Otsikkohan ei yleensä ole missään nimessä totta. Taide kulkee todellisuuden toiselle puolen sujuvasti. Todellisuuden tutkimuskeskus toimii toisin. Ammattilaisryhmä tutkii taidetta asettamalla todellisuuskäsityksen tähtäimeen. Taideteokset nousevat olevassa olevista ilmiöistä. Yhdistys pyrkii tuomaan taiteen keinoin ihmiskunnan peilejä näkyviksi. Taideteoksista voi herätä kysymyksiä kuten, mitä todellisuus on, miten olemme todellisuuden muodostaneet ja mihin se on menossa. Yhteisö toimii todellisuuden rajalla ja luo myös taidetta yhdistellen eri taiteiden rajapintoja. Tarkoituksena on tehdä monitaiteellista yhteiskunta- ja taidetutkimusta. Kiinnostaa törkeesti! Luepa siis lisää tutkimuskeskuksen sivuilta. Niillä on juhlavuosikin.

Olet ehkä kuullut Todellisuuden tutkimuskeskuksesta. Uusi teos on nimittäin Timo Soini. Taideteos on siellä, missä Timokin esimerkiksi Soinin puheissa, ruumiissa ja kaikkialla mediaesiintymisissä. Jokainen voi osallistua tutkimalla Soinia ja pohtia, mitä se kertoo minusta  itsestäni. Soini on, koska me olemme. Pientä kulttuuripoliittista keskusteluakin taideteoksesta voi löytää Perussuomalaisten kommenttien vuoksi tekotaiteesta ja "oikeasta, kunnon taiteesta".

Minä ainakin haluan lisää tällaista taiteen tutkimusta ja monimutkaisia teoksia, jotka ovat kaikkia lähellä ja helppo kohdata.

 Loppuun pelottava kuva teoksesta. Älä pökrää, se on vain todellisuutta.

Lähde: http://www.todellisuus.fi/timo

Johtaminen ja muutakin mielessäin

Saatiin Suomelle uusi eduskunta. Elämme uudenlaisia aikoja. Odotan innokkaasti, saako opiskelijat indeksiin sidotun tuen, mitä tehdään nuorisotyöttömyydelle ja tietysti erityisen mielenkiintoisia ovat tulevat ydinvoimapäätökset. 

Ydinvoimasta aasinsilta. Luen parhaillaan kahta kirjaa, joita käsittelen piakkoin. Täytyy ensin saada luettua muutama opiskeluun liittyvä kirja. Näissä kahdessa kirjassa puhutaan ilmastonmuutoksesta eri näkökulmista. Voin jo todeta, että pistää vihaksi lukea tekstiä asiasta. Jotenkin ilmastonmuutos saa mieleni aina matalaksi. Koen sen tärkeeimmäksi haasteeksi nykyajan ihmisille ratkaista ja kuitenkin kv-kokouksissa vain kinastellaan siitä, mikä on kokouksen esityslista.

Ennen näihin kirjoihin syventymistä luen Sun Tzun Sodankäynnin taidon. Meillä on johtajuuden kurssi, joten tämä strategisen johtamisen vanhimpia teoksia on aiheellista lukea. Olen jo oppinut, että sodassa täytyy saavuttaa nopeasti voittoja, muuten joukot väsähtävät, ja tietysti paras keino taistella on tehdä valloitus tekemättä vahinkoa. En minäkään ole tappamisen kannalla, etenkään liike-elämässä, joten täytyy ottaa onkeeni nämä ohjeet. Kovasti odotan, mitä nerokasta kirja tarjoilee. En ole vielä valaistunut johtaja.

Keramiikan ekohenki

Arabian keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström on todennut haastattelussa näin: "Keramiikan tekeminen haittaa luontoa vain poltettaessa, mutta sen pitkäikäisyyden ja historiallisen merkityksen huomioonottaen nostan keramiikkaesineet ehdottomiksi ekoesineikseni."

Mutta pelkkä materiaalin kestävyys ei riitä ekologiseen ja eettiseen tuotantoon. Löysin aiheesta keraamikko Mirja Niemelän väitöskirjatutkimuksen, joka kulkee nimellä 'Kestävää muotoilua mallintamassa – Tulkitseva käsitetutkimus taideteollisen muotoilun näkökulmasta'. En kylläkään pääse lukemaan teosta, koska se on todella kallis. Sen sijaan vakoilin netistä vähän tutkija Niemelän muita aivoituksia. Hän tekee keramiikkaa mm. kierrätyslasimurskasta ja jätevesilietteestä. Nämä materiaalit ovat muun teollisen tuotannon sivutuotteita, ja soveltuvat saven sijaan keramiikan materiaaliksi. Jätteen hyötykäyttö, jos mikä, on kestävää kehitystä. 

Saven eettisyys on kyseenalaista silloin, kun savi tuodaan kehitysmaista. Onneksi Suomessa on paljon kotimaista savituotantoa. Vaikka yritin etsiä tietoa, kuinka savea tuotetaan Suomessa eli onko se ekologista, en löytänyt tietoa.

Täytynee jatkaa tutkimuksia.

Kulttuurikunnon ehtii kohottaa kesäksi

Muistatko vielä Ylen Kulttuurikunto-kampanjan? Kampanja on ohi, mutta teatterilla oli vielä jaossa kulttuurikuntokortteja. Korttiin kerätään kulttuurikokemuksia, jo puolen tunnin annoksesta saa merkin. Huvin ja urheilun vuoksi aloin täyttää korttia tämän kuun alusta. Vajaan kahden viikon tuloksena on merkintä melkein joka päivälle. Olen kuluttanut jo teatteri-, elokuva- ja kirjallisuuskulttuuria sekä katsonut kulttuuridokumentin Ylen Areenasta. Olen ylpeä tästä ripeästä aloituksesta. Kunhan kunto ei lopahda kevään kiireiden vuoksi.

Tein myös Kulttuurikuntotestin. Se löytyy myös edelleen verkosta, joten tee ihmeessä sinäkin! Voit yllättyä. Vähän tekstit piiloutuvat bannereiden taakse, mutta ideasta saa kiinni. Valittuja paloja omista tuloksistani:

Kulttuurikuntopisteesi:
8.5 Olette huippukunnossa.
Kulttuurikuntonne on optimitasolla. Teille suositellaan kulttuurin harjoittamista nykyisellä tasolla jatkossakin.

Kulttuurikuntopotentiaali:
Vastauksienne perusteella laskettu Kulttuurikuntopotentiaalinne on huomattava. Toisin sanoen, ylikunnon vaara tulee ottaa huomioon jo ensimmäisiä kunnonparannustoimenpiteitä tehdessänne.

Teidän elämäntilanteenne:
Olette kehitysvaiheessa, jossa kulttuuriharrastukset ehkä joutuvat kilpailemaan ajastanne parisuhteen ja muiden elämänalueiden kanssa. Kulttuurinen hyvinvointinne riippuu siis jossakin määrin siitä, miten kumppaninne suhtautuu kulttuuriin.

Sosiaaliselta kannalta kulttuuriharrastuksenne on:
Kulttuurin harrastamiseen liittyvät ihmiskontaktit ovat teillä merkittäviä. Kontaktien kautta teillä on ehkä myös mahdollista jollakin tapaa kehittyä suhteessanne harrastukseenne.

Persoonallisuuspiirteittenne pohjalta ehdotamme teille tutustumista esimerkiksi:
Olette enemmän tutkija kuin taiteilija. Kulttuurin alueella teitä saattavat kiinnostaa ne lajit, jotka edellyttävät tietoa, taitoa tai älykkyyttä. Arvostatte filosofista tai mahdollisesti tieteellistä otetta asioihin. Koska pidätte älyllisistä haasteista, viihdytte mahdollisesti myös vaikeaselkoisemman taiteen parissa. Teitä saattaisivat kiinnostaa vaikkapa Herman Hessen, James Joycen tai Veronica PImenoffin kirjallinen tuotanto. Luultavasti suhtaudutte vakavasti haasteeseen ymmärtää taidemusiikkia, esimerkiksi Arnold Schönbergin tai Karlheinz Stockhausenin tuotantoa. Kuvataiteen alalla saatatte tuntea toisaalta vetoa Lenaordo da Vincin kaltaisten tunnustettujen nerojen tuotantoon, toisaalta teitä saattaisi ehkä kiinnostaa käsitetaiteen älyllinen suhtautumistapa maailmaan.

Ylipäätään elämänne merkitys:
Suhteessanne elämään ylipäätään olette siinä onnellisessa asemassa, että elämällänne on teille jokin tietty merkitys. Te ette ensisijaisesti etsi elämällenne jotain toista merkitystä, ja siksi voitte ehkä löytää kulttuurin parista monia asioita jotka tukevat vakaumustanne tai toisaalta tuovat siihen yllättäviä piirteitä toisinaan aivan odottamatta.

Rappiotaide roks

Nuoren Voiman Liitto keksi järjestää Suomalaisen rappiotaiteen festivaalin, kun Persut julkaisivat kulttuuripoliittisen ohjelmansa. Festivaali järjestetään Helsingissä, ja ohjelmassa on suunnaton määrä (yli 80 hlöä) taiteilijoita eri taiteen aloilta. Ihan kiire kuuluu tulevan, että kaikki ehtivät esiintyä.

Minua harmittaa, että festivaali ei ole verkostofestivaali, joka järjestettäisiin samaan aikaan usealla paikkakunnalla. Festivaalin suosio on yllättänyt järjestäjät, mutta jos esiintyjiäkin on paljon, ehkä liikaa, olisi aiheellista pohtia muidenkin kaupunkien mukaan ottamista. Minä taas vouhotan tästä pääkaupunkikeskeisyydestä, mutta kun. Sitä paitsi festivaalin luonteeseen sopisi hämähäkin verkko-malli. Festivaali koostuisi verkostosta, joka kattaisi koko Suomen, koskapa suomalaisuus mainitaan jo tapahtuman nimessä.

Tässäpä tuumailtavaa festivaalijärjestäjille, jos tapahtuma saa jatkoa.

Naisten elokuvat pääsivät pinnalle

Käynnissä on naisten tekemiin elokuviin keskittynyt festivaali Artisokka Film Festival. Tapahtuma on saanut yllättävää julkisuutta Palestiinan ja Israelin konfliktia kuvaavan elokuvan miesnäyttelijän murhan vuoksi. Artisokka on nyt uutisissa, vaikka lasketaan erikoiselokuvafestivaaliksi eli pienehkön yleisön tapahtumaksi.

Mielestäni jo ennen murhauutisointia tapahtuma on saanut medianäkyvyyttä ja koettu siis ajankohtaiseksi. Tiedottaminen on onnistunutta. Mikä saa mediat julkaisemaan tapahtumatiedotteen? Pohdin sitä usein. Ainakin Artisokka on ottanut tiedotteeseen mukaan maininnan seminaarista, jossa keskustelevat nimekkäät näyttelijät ja ohjaajat. Myös päävierailijan kiinnostavuus on selkeä vahvuus. Tiedotteessa ei siis kannata kikkailla kielellä, vaan etsiä haravalla tapahtuman kiinnostavimmat ihmiset ja teokset valokeilaan. Kymmenen vuotta Artisokkaa toi vihdoin sellaisen kauhallisen näkyvyyttä, niin että minäkin kuulin tapahtumasta.

Väsynyt kitisijä

Tätäkö se on oikeasti olla tuottaja? Tekee tuhannesti asiaa viikon aikana, ja seuraava möykky odottaa seuraavalle viikolle. Ja sitten tulee se suunnitelman vaihto, koska säädökset muuttuvat lennosta eikä voikaan tehdä, mitä on aikonut. 

Meille korostetaan kovasti ajan hermolla pysymistä. Minä en ole ehtinyt viikkoon lukea kunnolla uutisia, enkä siis varsinkaan mitään muuta mielenkiintoista. Tänään sentään koin olevani tärkeä. Olin mukana korkeakoulujen auditoinnissa. Laadun kehittäminen on minulle niin rakasta puuhaa, että toki teen sitä kiireenkin keskellä. Painelen tästä tekemään suunnitelman B ja kirjottamaan pari rästitehtävää. Aurinkoista päivää vaan muille!

Hurmoshenkeä

Nyt on koettu sekin. Hurmosta teatterin lavalla. Käytiin katsomassa Maaria Blomma - näytelmä uskonliikkeen karismasta. Tunsin hurmion, tunnelma oli todellakin katsomossa asti. Jos olisin mukana produktiossa, olisin aivan innoissani. Näytelmän puitteet ovat loistavat. Lava ulottuu ensimmäisten penkkirivien päälle, näyttelijöillä on kunnolla töitä, koska tunteita ei hyssytellä ja lisäksi näytelmässä päästään käsiksi moniin yhteiskunnallisiin teemoihin. 

Eipä riittänyt minulle. Alkuosa esityksestä vei mukanaan. Lopussa väsähdin. Minä en pysynyt puheensolinan mukana. Meni ohi kovasti tekstiä, koska sitä tuli aivan uskomattomalla voimalla. Loppuun oli ehkä myös ahdettu vähän liikaa asiaa. Pitkitetty juoni. Vaikea näytelmä eritellä ja kävisin katsomassa, jos en olisi nähnyt. Todella rohkeaa teatterilta ottaa isolle näyttämölle mielipiteitä kovasti jakava näytelmä. En tiedä, kuinka monta riskiä isolla teatterilla on varaa ottaa esimerkiksi viiden vuoden ajanjaksolla. Varmasti mahdollisuudet kuohuttaa ovat vähissä. Miksi iso organisaatio menettää oikeutensa erikoisuuteen?