Ilmasto ja muutos = turmio

Maailman pinnan lämpötila nousee koko ajan ja ennuste, että vuoteen 2050 lämpötila on noussut kaksi astetta jättää Malediivit veden alle ja useat kuivat alueet asuinkelvottomiksi. Jotta Suomen ilmasto pysyisi laskennallisesti samalla tasolla, ilmastopäästöjä (eli hiilidioksidin ja metaanin jne. tuotantoa) pitäisi vähentää 125 %.

Eihän me sellaiseen lukuun päästä. Se tarkoittaisi että yhteiskunnan pitäisi pyöriä hiilineutraalisti ja vieläpä rakentaa hiilinieluja, jotka vangitsevat kasvihuonepäästöjä maaperään etteivät nee pääse ilmakehään.

Meidän Kioton sopimuksessa määritelty osuutemme päästövähennyksistä vuoteen 2050 mennessä on tasan 0%. Eli pitäisi vain pitää päästötaso siinä, mitä se oli 1990-luvun alussa. Pöhhöh. Naurettavaa, koska oikeasti päästöjä tulee vähentää 90% koko maailman kesken.

Suomen oma tavoite on 5-10% lasku. Verrataanpa näitä naapureiden lukuihin. Ruotsi aikoo vähentää päästöjään 40%, Norja 30% vuoteen 2020 ja olla ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2040 mennessä. Kööpenhamina on edellä ja  aikoo olla ensimmäinen hiilineutraali pääkaupunki vuoteen 2020 mennessä. Ettäs kyllä tuossa meilläkin olisi vähän paranneltavaa. Surkea panostus tulevaisuuteen. Jossa minä aion ainakin vielä elää enkä odotella haudan pohjalla.

Onneksi pääsen kohta kertomaan Suomen nuorille aiheesta ja toivon, että muutamalle kolahtaa. Voitais tehä jottain yhessä, eikö!

Nuo luvut ja vuosiluvut voipi tarkistaa, koska muistelen näitä nyt ulkoa viime viikonlopun koulutuksesta Ilmari-koulutuksesta. Idea on tärkein. Jotain on tarpeen tehdä ihan kaikkien. Kiitos ja näkemiin!

Sisustusvimma

Muutan kohta uuteen kotiin. Olen niin täpinöissäni, että sukat pyörii jaloissa enkä saa nukuttua. Aikomus on sisustaa vähän uutta tönöä, koska en ole pitkään aikaan päässyt toteuttamaan itseäni. Saatan jopa ottaa vähän maalisutiakin käteen, jos vuokranantaja on suopeamielinen. Sisustaminen on ihanaa ja haaveilenpa salaa välillä sisustussuunnittelijan ammatista. Ehkä ideat ja tatsi pysyvät tuoreempana, jos käyttää kaiken energian vain omaan kotiin. Minulla on kuitenkin niin paljon kiinnostuksen aiheita ammatillisesti muuallakin. 

Sisustaminen ja design kuuluvat yhteen kuin kaksi kärpästä yhteen iskuun, vai miten se meni. Eli kulttuurituotannon alalla muotoilu ja teollinen muotoilu ovat lähellä sydäntäni. Jyväskylässä on menossa Valon kaupunki -tapahtuma. Siihen liittyen kaupungilla on valoteosnäyttelyä ja muuta mielenkiintoista. Siellä suunnalla liikkuvien kannattaa ottaa syksyn viimeisistä valoista kaikki irti!

Museo vai museo

Kävin taidemuseossa ystävän kanssa. Yksikään neljästä näyttelystä ei ollut minun makuuni. Surullisia värittömiä koukeroita ja valokuvia sekä videotaidetta maailmanlopun tunnelmissa. Viimeinen näyttely esitteli naivistisia teoksia, jotka pelottavat minua. Se on niiden naivististen ihmisten pärstässä se uhkaavuus.

Onneksi mukana oli hyvä ystävä. Nopean kierroksen ja tylsistyneen marinan jälkeen suuntasimme viihtyisään kahvilaan porisemaan ja haukkumaan teosten latteutta. Taidemuseo oli sittenkin tehnyt tehtävänsä. Minulla oli oikein mukava päivä. Otsikko viittaa nyt siihen, että tunsin taidemuseon todella museoivan meidätkin. Näyttelyt eivät eronneet juurikaan toisistaan eivätkä herättäneet tunteita. (Paitsi yksi iso kasvain.) Olisikohan tarjontaa liian vähän monipuoliseen näyttelykokoelmaan vai missä mättää? Terveiset taidemuseoihin, että elekää samanaikaisesti montaa mustavalkoista, toistuvia kuvioita ja kuvia esittäviä kokoelmia ottako. Pienen ihmisen pää ei kestä tuollaista yksitoikkoisuutta. Ihanaa että ulkona oli värikäs syksy ja ystävällä kirkas huivi.

Kulttuuria se on kulttuurishokkikin

Palasin kotiin. Alan olla siitä jo iloinen. Menihän siinä jokunen päivä totutellessa pohjoiseen elämään takaisin. Suomen kaupunkisuunnittelu on aivan käsittämätöntä. Kaupungissa on yksi keskusta ja muualla vain asutaan. Palveluja saa hakea kovinkin kaukaa tai sitten lähi-siwasta. Onhan sekin jotain. Kauppa keskellä asutusta. Vau. Muutoin on vain isoja teitä jotka vievät ties minne. Keskustaan kai.

Ruokakulttuuri hämmästyttää myös. Kaiken täytyy olla niin ylettömän kallista, että kukaan ei käy ulkona syömässä ja isossakin kaupungissa on vain kourallinen ravintoloita. Kahviloita vielä vähemmän, leipomoita ei nimeksikään. Kävisin ulkona syömässä, jos siihen olisi vähänkään varaa, vaan on se tehty suomalaisille vaikeaksi. Juhla se on kun syö edes pikapatonkilan leivän. Valitus jatkukoon ensi vuoden puolella, kun ruuan hinta kallistuu HUOMATTAVASTI. Meitä kusetetaan nyt jotenkin. Tässä on joku salaliitto takana, ehkä lihantuottajien johtama, kun viljatuotteet kallistuu eniten. Ei kasvispiiperöitä lisää, he myhäilevät salamyhkäisesti. 

Tässä tarvitaan nyt varmaankin enemmän hengenruokaa että ei kuole nälkään ensi vuonna. Jos aloittaisi harrastuksen. Palataan siihen myöhemmin.