Hämmentävää elämää

Hei vaan! Elämä on hämmästyttänyt minua tällä viikolla. Töissä olen tuntenut epätoivoa. Mutta toisaalta sain uuden sukulaisen. Pääsi maailmankaikkeus yllättämään. Tunteikasta menoa.

Kun omaa elämää ei ymmärrä niin ei voi ymmärtää muidenkaan. Eilen illalla tuli erittäin hyvä dokumentti, jota katsoin huuli ymmyrkäisenä. Se kertoi tubettajista. Aamulla kuuntelin radiosta samaisesta aiheesta keskustelua. Käsittääkseni yksinäiset tai syrjäytyneet tai tällaisen uudenlaisen nörtti-ilmiön omakseen ottaneet miehet, lähinnä miehet, tekevät arjestaan ja ajatuksistaan videoita YouTubeen. Niitä katsoo jättimäinen joukko ihmisiä. Jotain videoita vaikka Kinder-munan aukaisemisesta. Ilmiönä se on hämmensi minua. Se dokumentti kertoi yhteiskunnallisista ongelmista ja sitoi näiden ihmisten elämän isompaan teemaan. Dokkari oli hyvin tehty ja ne pojat tuntui sympaattisilta tyypeiltä. Mutten ehkä jaksaisi itse katsoa niitä vidioita.

Paljastan oman viksuuteni tässä, kun ainoa sana, joka mielessä pyörii on hämmentynyt. Ihan hämmentää että olen tällainen järkihirviö.

Enemmän aikaa suunnittelulle

Suurin osa työkavereista jää ensi viikoksi syyslomalle. Minä pidän huolta toimistosta sen ajan. Teen varmasti tiiviisti töitä kirjoitustöiden parissa. Aina on rästissä suunnitteluhommia, joita ei ehdi hoitaa, kun pitää ennemmin tehdä asioita kuin suunnitella niitä. Liian vähän jää aikaa suunnittelulle ja sitten pitääkin tehdä sokkona ja reagoiden hätäisesti eteen tuleviin työtehtäviin. Inhoan sitä, että asioihin ei voi paneutua ja täytyy tehdä virhearvioita ja käyttää työaikaa niiden korjaamiseen, kun kunnon suunnittelulla voisi tehdä kerralla hyvää jälkeä. Mutta kukapa voi vaatia, että saa jättää muut työt vähemmälle, koska täytyy mietiskellä muita työtehtäviä sillä ajalla. Erittäin vaikeaa. Vaatisi hiukan työtehtävien tiivistämistä. 

Nyt käytän viikon suunnitteluun, koska muut asiat eivät juuri etene. Ketään ei saa kiinni lomaviikolla, joten voin istua omassa kuplassani. Odotan oikeastaan innolla tätä yksinäistä viikkoa. Tosin ruokatunnit ovat varmaan aika hiljaisia, ellen keksi puheenaiheita itselleni.