lauantaina, elokuuta 3

Luomisen juhlaa

Joillekin maksetaan palkkaa käsittämättömistä asioista. Joskus salaa haaveilen, että olisin itsekin kuosisuunnittelija. Intoa riittäisi, vaan ei taitoa. Tässä erittäin upeita malliesimerkkejä lapsuuden ajoilta (kuosien lisäksi vaatesuunnittelua kai yritetty):


Mutta moni muu tekee sitä puolestani. Jotkut erittäin hyvin. 

Ja sitten on ne marimekkolaiset kopioivat suunnittelijat. Yrityksellä on käytössään jo järjestyksessään toinen kuosi, joka on kopio toisen taiteilijan kuvasta. Yle Uutisissa asiantuntija toteaa, että tämä uusi Isoisän puutarha -kuosi on kuosisuunnittelijan oma erillinen näkemys. Täytyyhän tähän mielipiteeseen kallistua, koska toteajana on taideväärennösten asiantuntija. Mutta moraalisesti arveluttaa, että näin räikeästi saa ottaa toisen kuvan ja laittaa omiin nimiinsä. 

Aiemmin Metsänväki-kuosi joutui median riepoteltavaksi. Tosin Marimekko on sanonut, että suunnittelijat itse vastaavat tuotoksistaan ja yrityksellä on vain käyttöoikeus niihin. Vastuu on siis artistilla itsellään, eikä Marimekkoa voi syyttää, paitsi ehkä silmien ummistamisesta ja tekijänooikeuksien vähättelystä.

Samaa olen itse asiassa miettinyt räppibiisien kohdalla. Kun joskus on otettu vanhasta biisistä kertosäe tai enemmänkin ja väliin heitetty vähän omaa räppiä ja biittiä. 

Siis koska oma näkemys toisen teoksesta on kuitenkin aina osittain kopio. Eikö siitä pitäisi propsit mennä myös alkuperäiselle tekijälle? Eikö taiteilijan pitäisi ilmoittaa tehneensä kunnianosoituksen jonkun muun teokselle? Voiko näitä tapauksia pitää plagiointeina? Tieteessä olisi yksinkertaista lähdeviittauksen puuttuessa tuomita suoraan plagiaatiksi. Taide ei taivu aina tieteen mutterin kierteisiin.

Aiheesta kertoi myös Susannan Työhuone. En ollut viikolla lukenut enkä kuunnellut uutisia, joten sainkin tämän uutisen tietooni blogia lukien. Sosiaalinen media hämmästyttää minua edelleen.

2 kommenttia:

  1. Taiteessa parasta on varastaminen! (En nyt viittaa tohon Marimekko-juttuun vaan esim. räppibiiseihin.) Mä ajattelen että viittaaminen teoksessa toiseen teokseen on vähän niinku sanat: ei nekään oo omia. Räpissä taas pätkien lainaaminen on rinnasteista intertekstuaalisuuteen.

    Mä kirjoitan runoja ja ihan surutta vien kavereiltani sanat suusta. Ja kaiken lisäksi ajattelen et ne on mun omia sanoja!

    VastaaPoista
  2. Joo, ymmärrän ton kyllä. Ja viittaamiseen taide toisaalta perustuu, ja siihen että tulkitaan jotain jo olemassa olevaa ilmiötä.

    Mutta silti erottaisin vielä viittaamisen ja suoran kopioinnin toisistaan. Tuossa Marimekko-jutussahan perusteltiin nimenomaan että taiteilija on tulkinnut toisen kuvia omalla tyylillä eikä kyseessä ole kopio. Ja silti se tavallisen katsojan silmään näyttää todella suoralta kopiolta. Räppikoulutuskin tuntuu olevan kovasti kesken minulla, kun en sulata. Pitänee palata veljen levylaatikolle.

    Ehkä nykyään onkin sitten suurin puute ihmisten taiteen lukutaidossa. Sitä ei juuri harjoitella kouluissa tai missään. Tai ehkä individualistinen ja itsekeskeinen kulttuuri johtaa siihen, että ollaan liian mustasukkaisia toisten ja omien tuotosten lainaamisesta.

    Kiitos, Anni! Tuli lisää ajateltavaa :)

    VastaaPoista