Klarinettini on huollossa

Voi, kuinka huonossa kunnossa soittamaton klarinetti oli. Olisi pitänyt kuvata sen alennustila. Mutta nyt se meni huoltoon, parka. Tulee entistä ehompana kotiin takaisin. Ja toivon, että se ei jäisi tyystin soittamatta kaappiin, koska se ei siitä tykkää. Niinpä raportoin vielä myöhemmin, onko soitin saanut ansaitsemaansa kohteula. Eli olenko soittanut huollettua soitinta. Pitää luoda itselle vähän painetta, niin saa otettua itseään niskasta kiinni. Samalla tavalla tupakoitsijat kertovat kaikille lopettavansa, jottei kehtaa retkahtaa.

Naapureiden korvien sulamista odotellen.

Hiljaisia, kiireisiä päiviä

Elokuu - tuo elämän kukkea ajanjakso vuodesta toiseen. Elokuussa alkaa vuosi, vaikka käytännössä ei alakaan. Kyllä se alkava kouluvuosi on jättänyt leimansa myös työelämään ja loman jälkeen ajattelee elämän taas alkavan uudelleen. Pidän elokuun täpinöistä. Töissä on mukavaa kuhinaa ja viritellään alkusyksylle kaikenlaista puuhaa.

Ja silti tuntuu vähän pysähtyneeltä. Kaverit ovat kiireisiä. Kaikki keskittyvät niin kovasti puuhastelemaan, että katoavat kiikareistani ja yhteistä aikaa on hankala löytää. Blogit ovat hiljaisia. Viikonloppuna yritin viihdyttää itseäni selailemalla blogeja, mutta aika vähän oli uutta lukemista. Onhan se kyllä mukavampi että ihmiset tekevät asioita kuin istuvat kirjottamassa siitä.

Luomisen juhlaa

Joillekin maksetaan palkkaa käsittämättömistä asioista. Joskus salaa haaveilen, että olisin itsekin kuosisuunnittelija. Intoa riittäisi, vaan ei taitoa. Tässä erittäin upeita malliesimerkkejä lapsuuden ajoilta (kuosien lisäksi vaatesuunnittelua kai yritetty):

Mutta moni muu tekee sitä puolestani. Jotkut erittäin hyvin. 

Ja sitten on ne marimekkolaiset kopioivat suunnittelijat. Yrityksellä on käytössään jo järjestyksessään toinen kuosi, joka on kopio toisen taiteilijan kuvasta. Yle Uutisissa asiantuntija toteaa, että tämä uusi Isoisän puutarha -kuosi on kuosisuunnittelijan oma erillinen näkemys. Täytyyhän tähän mielipiteeseen kallistua, koska toteajana on taideväärennösten asiantuntija. Mutta moraalisesti arveluttaa, että näin räikeästi saa ottaa toisen kuvan ja laittaa omiin nimiinsä. 

Aiemmin Metsänväki-kuosi joutui median riepoteltavaksi. Tosin Marimekko on sanonut, että suunnittelijat itse vastaavat tuotoksistaan ja yrityksellä on vain käyttöoikeus niihin. Vastuu on siis artistilla itsellään, eikä Marimekkoa voi syyttää, paitsi ehkä silmien ummistamisesta ja tekijänooikeuksien vähättelystä.

Samaa olen itse asiassa miettinyt räppibiisien kohdalla. Kun joskus on otettu vanhasta biisistä kertosäe tai enemmänkin ja väliin heitetty vähän omaa räppiä ja biittiä. 

Siis koska oma näkemys toisen teoksesta on kuitenkin aina osittain kopio. Eikö siitä pitäisi propsit mennä myös alkuperäiselle tekijälle? Eikö taiteilijan pitäisi ilmoittaa tehneensä kunnianosoituksen jonkun muun teokselle? Voiko näitä tapauksia pitää plagiointeina? Tieteessä olisi yksinkertaista lähdeviittauksen puuttuessa tuomita suoraan plagiaatiksi. Taide ei taivu aina tieteen mutterin kierteisiin.

Aiheesta kertoi myös Susannan Työhuone. En ollut viikolla lukenut enkä kuunnellut uutisia, joten sainkin tämän uutisen tietooni blogia lukien. Sosiaalinen media hämmästyttää minua edelleen.

Kasvoton hirviö ja uusi työ

Olen jälleen kasvottoman hirviön asiakas. TE-keskukseksi moni sitä kutsuu. Hellittelynimenä olen kuullut sanan työkkäri. Mutta melkoisen pelottava ilmestys.

Muutama vuosi sitten, kun edellisen kerran olin puljun asiakas, otettiin heti luulot pois vastavalmistuneelta ja todettiin tiskillä silmiä pyöritellen, että filosofian maisteri ei ole ammatti. En siis voinut hakea maisterina työtä. Piti keksiä joku ihmisten ammatti. Ja niiden kamalien ja pitkien kuukausien aikana kävin muutamia kertoja akateemisessa palvelussa todistelemassa että olen arvokas ihmisenä, vaikken kelpaakaan kellekään työntekijäksi. Tekivät oloni sillä lailla ihmistä alemmaksi olennoksi tarkastusvisiiteillä. Seuraavaksi lopetin työnhaun, koska pääsin opiskelemaan. Ei täti tietenkään ymmärtänyt että opiskelin kulttuurituottajaksi, koska sellaista nimikettä ei löydy heidän ammattinimikelistastaan. Tiedoissani on täysin väärä oppilaitos ja opiskelin siellä muka humanismia.

Ja työttömien koulutuksista. Kävin yhden, koska pakollisiahan ne ovat. Totesivat siellä että kylläpä teet hyviä hakemuksia, saako käyttää esimerkkinä. Kiitos avusta.

Mutta se oli tuolloin. Tein työttömäksi ilmoittautumisen netitse. Lisäsin sinne oikean oppilaitoksen ja tutkinnon nimenkin ihan itse. Seuraavan parin viikon sisään pitäisi tulla puhelua ja kutsua arvon konttoriin. Sinne tosin ei pääse syyskuussa enää ollenkaan ilman ajanvarausta, joten kyllä tosissaan tukitaan työttömältä tie päästä palvelun ääreen.

Toivottavasti sitä ennen aukeaa ammattitaitoiselle ihmiselle työtä, ettei taas joudu arvostelevien ja töykeiden katseiden saaliiksi. Pelottaa jo valmiiksi. Tosin kai jollakin mukaviakin kokemuksia löytyy.

Toisaalta, en ole pätkääkään huolissani työnhaun takia. Selviän elämässä joka tapauksessa. 

Luin kiinnostavan artikkelin tuoreesta Suomen Kuvalehdestä (30/2013). Teemana oli 'uusi työ' ja kirjoittaja vapaa toimittaja Päivi Ängeslevä. Osuuskunnat, hubit ja työskentely kotona, kahviloissa ja asiakkaiden luona ovat entistä yleisempiä tapoja tehdä työtä. Ja itseänikin kiinnostaa kovasti. Humanistin osaamisalueilla kielitiede ja kulttuurituotanto itsenäinen työskentely vaihtelevissa ympäristöissä on luonnollista. Ja yrittäminen samoin.

Mutta termi uusi työ kuulostaa myös pelottavalta, koskapa verkostoituminen. Hyi, se on minulle edelleen kirosana. En osaa ajatella että tutustuisin jatkuvasti uusiin ihmisiin ja loisin siten ahkerasti asiakassuhteita. Olen vähän turhan sulkeutunut tyyppi. Verkostoituminen ansaitsisi melkein blogiin oman tagin, koska parjaan termiä niin usein.

Ja yrittämisestä minulla on omat epäilykseni. Paljon yrittämisessä korostetaan sellaista itsepintaista, omaa etua tavoittelevaa ja hyökkäävää asennetta. Samaisesta Kuvalehdestä bongasin tällaisia sitaatteja yrittämisen arjesta ja yrittäjämäisestä luonteesta:

- "Hän osti kihlasormuksen, jotta hän näyttäisi neuvotteluissa uskottavalta."

- "Huonoiksi puoliksi lisään kehnon sosiaaliturvan ja työyhteisön puutteen."

- "Kehityskeskustelussa hän huomautti pomolleen tehneensä muidenkin työt."

- "Hän ei ollut antanut myyjien valita ostajaa. "Sanoin heille, että juttu on niin, että en lähde täältä ennen kuin kaupat on tehty." Kauppa tehtiin ja kyyneleitäkin vuodatettiin."

Jos vain näin saa asiakkaita ja menestyy työelämässä niin pitäkää tunkkinne, minä vain oleilen. En halua uskoa, että tällaista asennetta kaivataan elinkeinoelämässä. Innostun silti yhdessä tekemisestä ja siitä uuden työn ilmapiiristä että työn pitää olla itselle merkityksellistä ja haluan suhtautua työhöni intohimoisesti.

Kiitokset että jaksoit lukea tänne asti! Vieläpä olisi oiva tilaisuus kommentoida tuonne kommenttiloodaan.

EDIT: Jälleen töissä ja kyllä maistuu.