Ymmärtämisen kulttuuri

Miksi aina pitää ymmärtää?

Ukkoni mellasti asiasta. Kuuntelimme autossa ohjelmaa DocPointissa esitettävistä radiodokumenteista. Haastateltava kertoi, että ihmiset eivät jaksa enää kuunnella sellaisia 50 minuutin äänidokumentteja. Pitää olla lyhyempiä että jaksaa keskittyä. Sitten äityivät puhumaan siitä, miten ihmiset oikeastaan ymmärtävät pelkkää ääntä sisältäviä asiaohjelmia. Dokumenttien perimmäinen tarkoitus on toki kertoa jostain ajankohtaisesta tai tärkeästä aiheesta. Mutta kun nekin ovat taidetta niin pitääkö kaikkien ymmärtää kaikkea?

Ihmisten täytyy ymmärtää kaikki eteen työnnetty. Jos katsoo kuvia tai lukee runoa niin onhan se huono, jos ei itse sitä ymmärrä. Kun kuulee vitsin, se on arvoton, jos sitä ei itse ymmärrä. Jos lukee romaanin tai kävelee ohi veistoksen, joka ei aukene ymmärrettävään muotoon, niin jättää vaikka kirjan kesken tai jatkaa saman tein matkaa veistoksen luota.

Emme kestä sitä, että joku ylittää ymmärryskykymme. Miksi sitä veistosta ei voi vain katsella ja antaa sen olla kertomatta mitään? Miksi ei voi vain katsoa kuvaa tai elokuvaa ja ottaa se vastaan, vaikka sitä ei saisikaan sanoin selitettävään muotoon kutistettua? Miksi ei voi vain ottaa vastaan ja jättää se iän ikuinen analysointi pois kokemuksesta?

Kyllä se on yhtä arvokasta katsoa ja kuunnella asioita, joita ei ymmärrä, kuin niitä, jotka voi itse analysoida rikkipoikkipinoon. Niinhän sitä oppii ja kokee uutta, kun eteen tulee jotain, mitä ei omilla tiedoillaan, taidoillaan ja ennakkokäsityksillään voi tajuta.    

Hyvä omatunto tuo pahan mielen

Otsikko tarkoittaa sitä että kun yritämme hoivata ja helliä omatuntoamme niin todellisuudessa usein tuotteena on riistoa ja tuhoa.

Ihmiset riistävät toisiaan. Fakta. Tiedostamatta ja tiedostaen tätä tapahtuu. Useita on näkökulmia näihin asioihin. Toiset väittävät, että muiden elämäntapa on omaa elämäntapaa riistoalttiimpaa. Ja ne toiset väittää päinvastoin. Trendit kertovat massalle, mikä riistää eniten ja mikä on pahinta riistoa. Onneksi asioihin kiinnitetään huomiota, jotta edes joku miettii tekosiaan välillä. Huonojen vaihtoehtojen maailmassa ei voi valita "oikein".

Lihansyöjiä suomitaan, koska eläimet tuottavat suunnattomia määriä ilmastopäästöjä. Kilo juustoa tai naudanlihaa on yletön ilmastorikos. Broileri ei ihan niinkään, mutta niiden tuotanto ei paljon kananpoikia helli. Sekaravintoa nauttivien omatuontoa soimaa siis myös eläinten oikeuksien tallominen. Ja kuitenkin lihatalous on iso talouden moottori ja kuuluu terveelliseen ruokavalioon ja mitä kaikkea.

Ja sitten ne kasvissyöjät. Soija on erittäin suosittu ja hyvä ravinnonlähde. Soijaa käytetään myös eläinten rehuna, ja erittäin paljon. Soijapeltojen tieltä kaadetaan sademetsää, minkä keretään. Muuntogeenisestä soijasta en lähde kirjoittamaan, koska itse sana riittää pelottelijaksi. Soijan väitetään myös vähentävän mieskuntoa.  

Madagaskarin sisalpellot köyhyttävät maaperää ja jättävät alleen ainutlaatuisen saaren. Saaren ekosysteemi on muutoksen kourissa ja lajit uhanalaisia. Kaikki tämä, koska me haluamme säästää luontoa ja vaadimme maatuvia tuotepakkauksia. Sisal on tähän täydellinen, koska se myös kasvaa nopeasti.

Luomupuuvilla on luomua eivätkä sen myrkyt täten saastuta ympäristöä tai kutita ihoa. Mutta tuotanto vaatii moninkertaisen määrän vettä tavalliseen puuvillaan verrattuna. Eikä puuvillan tuotanto muutenkaan vettä säästele.

Muutamia esimerkkejä siitä, miten maailma pelastuu. Mikä on se kuuluisa pienempi paha?
Ehkä ensi kerralla kevyempiin aiheisiin... ehkä.

Arki koitti

Paluu töihin koitti tänä aamuna. Väsymys oli käsin kosketeltavissa, vaikka olen virkistynyt loman aikana. Aamuheräämiset eivät ole minua varten. Mutta kyllähän se oli mukavata porista työkavereiden kanssa kuulumisia.

Loman lukemistosta suosittelen Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjaa Kellokosken prinsessa. Totuus on usein tarua ihmeellisempää.