Menneen vuoden muistelot

Kulunut vuosi on kulkenut kovalla hurinalla eteenpäin ja päättyy nyt ihan yllättäen. En ole asennoitunut uuden vuoden juhlallisuuksiin. Mutta vuosi vaihtuu joka vuosi, jotta ei kai sitä aina tarvitse juhlia korvat kippuralla.

Vuoden aikana olen tehnyt töitä ihan kympillä. Ystävät, anteeksi ettei minua ole näkynyt kartsalla tai riennoissa. Vaihdoin työpaikkaa ja opettelin paljon uusia asioita. Ihan pää menee pyörälle, kun miettii.

Vuoden aikana muutin ja laittelin kotia. Tykkään omasta kodista hurjasti. Kaipa sekin on hyvä syy pysyä pois keskustan melusta ja pölystä.

Vuoden aikana sain valmiiksi kaksi vuotta suunnittelun alla olleet sukat siskolle. Puuhastelin myös muutaman muun käsityöprojektin kanssa. Ja laittelin kesällä pihalle kaikenlaista kasvamaan vain muistuttaakseni itseäni, etten oikeastaan saa mitään pysymään elossa.

Vuoden aikana pyöräilin ahkerasti pitkästä aikaa. Työmatkat taittuvat aika helposti pyörällä, mutta kunto ei tunnu kasvaneen juurikaan. En myöskään ole mikään tyylilyyli työpaikalla, kun mukavuus voittaa aina turhamaisuuden.

Seuraavalta vuodelta en mitään toivo, mutta odotan että olen entistä rohkeampi ja vahvempi. Saas kattoo, kuin se pupu pyrkii pöksyyn.

Määrittelyä taiteesta ja kodista

Monasti askarruttaa suuri kysymys siitä, mitä taide on. Olen löytänyt taiteilija Pekka Hannulan hienon pohdiskelun asiasta, näkökulmana kuvataide. Jottei tarvitse hypätä täältä toiselle sivulle lukemaan ihan vielä niin otetaanpa pieni tiivistelmä tähän. 

Taide...

- kyseenalaistaa

- näyttää suuntaa

- koskettaa, herättää tunteita

- on itsetutkiskelua, osa taiteilijaa

- elää omaa elämäänsä, on itsenäistä

- on tulkintaa

- on vapaata, sananvapautta ja mielipiteitä esille tuovaa tulkintaa

- vaatii määrittelijän, joka toteaa taiteen taiteeksi

- on taloudellinen sijoitus

- on keräilykohde

- kuuluu sisustukseen

- herättää kysymyksen etiikasta, eettisestä taiteesta

- on kommunikointia ja edellyttää vuoropuhelua 

- on kollektiivinen muisti

- ars (lat.) = taide, taito

- on henkistä harjoitusta

- työllistää taiteilijoita

- on tulkinnanvaraista, oma tulkinta ratkaisee

Onko taide siis yksiselitteinen asia? Tarkistetaanpa sivistyssanakirjasta:

1. merkityksellisinä pidettäviin aistipohjaisiin elämyksiin tähtäävä luova toiminta ja sen tulokset. esim. Esittävä taide. 1800-luvun taide. Kuva-, sana-, sävel-, näyttämötaide. Elokuva-, tanssi-, rakennus-, tekstiilitaide. Ympäristö-, tilataide. Käsitetaide. Kirkkotaide. Monumentaalitaide. Harrastaa taiteita. Erik. kuvataiteesta. esim. Gallen-Kallelan taide. Suomen taiteen historia. Taiteen maisteri, lisensiaatti, tohtori. Moderni taide. Nykytaide. Videotaide ym. elektroninen taide. Kerätä taidetta. Ovatko seinätöherrykset mielestäsi taidetta?
2. taidosta tai taituruudesta tai sitä vaativasta työstä. esim. Kehittää ruoanlaitto taiteeksi.
3. (leikillisesti) esim. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ks. sääntö

Tuo ensimmäinen määritys on se oleellinen nytten. Aika hyvin tiivistää kaiken yllä listatun. Lingvistit osaa tiivistämisen taidon! Eli on ja ei ole yksiselitteistä. 

Päästään asiaan. Taiteen määrittely on samanlainen asia kuin tänään mielessäni pyörinyt dilemma. Missä olen kotona? Olen kotona vanhempieni luona, lapsuuteni kodissa. Olen kotona myös omassa asunnossamme. Kumpikaan koti ei riitä määrittelemään yksiselitteisesti, missä olen kotona. Kotona olen myös matkoilla, kun löydän jotain itselleni ominaista, turvallista, mielenkiintoista. Olen kotona useiden kirjojen lehdillä, joissa nautin maailman kietoutumisesta ympärilleni. Mikään ei yksin pysty vastaamaan kysymykseeni. 

Tunsin oloni turvattomaksi aamulla. Olin omassa sängyssä, mutta en ollutkaan. Joku ikäkriisi huuhtoi siinä ylitse ja toi toivottoman olon. Kun palasin sitten kotiin niin kaikki onkin aika hyvin. Lingvisti voisi tiivistää lopuksi mieltä askarruttavan asian: 

kotona = entisessä tai nykyisessä asuinpaikassaan; hyvän olon sylissä. 

Oikea, mitä tarkimmin harkittu määritelmä löytynee edellisestä lähteestä.