Kuulen jatkuvasti Jyväskylässä Alvar Aalto -hypetystä. On hyvä, että kuuluisuutta arvostetaan ja pidetään hänen työtään elävänä. Jossain tulee kuitenkin vaasi täyteen.
Matkailukoulutuksessa tutustuimme Aalto-kävelyllä Aallon suunnittelemiin kohteisiin, syötiin Aalto-illallinen ja kuultiin, kuinka aiheesta on tarjolla kesällä myös valokuvanäyttely. Jyväskylässä on Aalto-museo ja tulevat asuntomessut pohjautuvat Aalto-aiheeseen. Samaisessa koulutuksessa kuuntelin myös keskustelua siitä että on mahtavaa, kuinka Aallon suunnittelemia kohteita suojellaan. Tällaista kommenttia kuulin siis sen jälkeen, kun oli ensin keskusteltu yliopiston sisäilmaongelmista, ja että niitä on todettu myös muissa arkkitehdin suunnittelemissa kohteissa.
Tässä on mielestäni jo liikaa henkilöpalvontaa. Mainitsen vain ohi mennen, että kaupungissa on yksi näistä laatikoista myyty kalliin tontin kera pilkkahintaan saneeraajalle. Sinne meni ruma rahanreikä mutta myös arvotontti. Aaltoa mystifioidaan ja siitä jaksetaan lypsää loputtomasti tuotteita. Matkailijat ovat varmasti innoissaan, kun koko kaupunki on teemapuisto ja tuotteistus on huipussaan.
Ei millään pahalla lahjakasta Aaltoa kohtaan. Arvostan hänen elämäntyötään, mutta kaiken tämän manian keskellä en tiedä miehestä juuri mitään, mitä en tiennyt jo ennen Jyväskylään muuttoa. Aihetta on siis tutustua siihen museoon. Mutta kyllä se onkin kyllin suuri annos mr. Aaltoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti