Elämä paiski tuossa päin naamaa vähän aikaa. Räpistelläänpäs sitten taas jaloilleen, että on keveämpi askel. Tänään on kuitenkin ollut aivan aihetta olla itsestä ylpeä. Työpäivän päälle kirjoittelin opinnäytetyötä. Hommat edistyy. Antaa niiden siis tehdä niin jatkossakin...
Jäi kirjoittelumoodi päälle, joten päätin samalla päivittää blogin. Kirjoittaminen omaksi huviksi on piristävää, opiskelukirjoittelu taas vie kaiken energian. Jännittävää, kuinka sama toiminto voi tuottaa niin erilaisia olotiloja. Lukemisesta voisin sanoa samoin, mutta kyllä opiskeluun liittyvät kirjatkin voivat tempaista mukaansa. Enpä sitten sanokaan samoin.
Teen työharjoittelun aika mielenkiintoisessa paikassa, nimittäin tuotan tanssia. Olen melko vakuuttunut tällä hetkellä, että esittävät taiteet on minun juttu - mutta vain tuottajana. Kohta kokeilut erilaisissa kulttuuriorganisaatioissa päättyvät ja sitten pitää varmaankin keskittyä yhteen. Ainakin, jos haluaa tehdä töitä uramielessä. Freelanceri saa päättää töistään, mutta työ on todennäköisesti kausittaista. Tällaiselle ihmiselle, jolla on kokemusta todella erilaisista töistä ja kiinnostus vielä moninaisempaa, yhteen työhön keskittyminen on ongelmallista. Ei siten pääse toteuttamaan itseään täysillä eikä edistämään kaikkea tärkeää maailmassa. Minulla taitaa olla projektipörrääjän luonne, ainakin maailmanparantajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti