Opinnäyte hakusessa

Etsin tässä inspiraatiota opinnäytetyöhön. Tai lähinnä sen kirjoittamiseen, koska lähdekirjallisuuttakin olisi vino pino pöydän vieressä. Tuossa ihan ulottuvilla. Kun kirjoitin edellisen opinnäytteeni, ajattelin että mikään kirjoitustyö ei voi tuntua enää vaikealta. Olin samaa mieltä vielä kuukausi sitten. Nyt olen siinä tuskaisessa luomattomuuden tilassa, jossa ruudulle ei synny ainuttakaan sanaa, ei millään keinoin. Vaikeinta on oma kriittisyys, joka ei anna tilaa epätäydellisille lauseille tai avoimille ajatuksille. Kaiken täytyy olla valmiiksi pureskeltua tekstiä, kun sen näytölle kirjaa. No mutta mikä sitten estää lukemasta lähdekirjoja kirjoittamisen sijaan?! Laiskuus, lyhyt pinna ja tekemättömät kotityöt. Tässä on vielä monta viikkoa aikaa ahdistua ja tirauttaa tuskan kyyneleitä. Sitten pitääkin jo olla valmista. Aloitetaan nyt heittämällä tällainen angsti blogiin, niin on hoidettu ensimmäinen vaihe pois alta. Ja sitten voisi vaikka tiskata.

Antikvariaattia pelastamassa

Minun lähiantikvariaattia on myyty jo niin kauan kuin olen tässä lähellä asunut. Tänään paikallisradiossa oli juttu siitä, kuinka uusi omistaja aloittaa huomenna. Olin helpottunut kuullessani, että ostaja löytyi. Antikvariaatti oli ollut myynnissä vuoden päivät. Enkä ole vieläkään käynyt siellä. Olen aikonut kyllä, hävettää ihan. 

Mietinkin tässä, että onko aika tekopyhää olla iloinen, ettei yritys kuollut? Vaikka en siis itsekään ole jalallakaan sisälle astunut. Olen ihaillut ikkunassa hienoja kirjoja, uskon että kyseessä on laadukas pulju. Olen aika surkea idealisti, kun en itsekään tee mitään asian puolesta. Nimittäin ihan periaatteesta kannatan kaikkien antikvariaattien olemassaoloa.

Tango - Gotan

Edellisessä postauksessa esittelin Nivalassa näkemääni oopperaa. Nautiskelin siellä myös argentiinalaisen tangon rytmeistä. Oopperan oheiskonserttina oli Guardia Nuevan konsertti. Orkesteri on pohjanmaalainen argentiinalaistangon uusi nimi, joka soittaa covereita, etenkin Astor Piazzollaa. Esityksen solisteina olivat yllättäen herra Esa Ruuttunen sekä musiikin moniottelija, sopraano Angelika Klas. Kuten Ruuttunen oopperalaulajana totesi, tango ei ole helppo musiikinlaji laulaa.  Rytmi ja melodia vaativat keskittymistä ja hyvää rytmitajua. Argentiinalainen tango on vieläpä melodisempaa kuin suomalainen marssillisempi tango.

Monet suomalaiset tangohitit kuultiin, mutta argentiinalaiseen poljentoon sovitettuina ja kuulsotivat tuoreilta. Soittivat ihanat myös Gotan Projectia! Olin ihan liekeissä. Gotan on mahtavata mussiikkia, joten siinä vaiheessa iltaa niin kovin väsynyt kehoni päättikin jammata tangon tahtiin. Onneksi pääsin heti keikan jälkeen nukkumaan.

Aion kuunnella argentiinalaista tangoa enemmän. Jotenkin se sai niin mukavia tunteita pintaan, että ansaitsee soittoaikaa minun ämyristäni. Minä pidän nimittäin hyvänolonmusiikista.

Maalaisooppera

Vietin viikonlopun Pohjanmaalla Nivalassa. Matkan syy oli opinnäytetyöni, mutta ehdin tehdä kaikenlaista. Kävin pitkästä aikaa uimassa. Uimahallissa tottakai! Ja näin Rockland-oopperan. Nivalan ylpeys ovat kesäisin esitettävät oopperat, jotka tehdään Nivalaan ja esitetään vain Nivalassa. Tämän kesän teos on jazzsäveltäjä Jukka Linkolan käsialaa ja ohjaus oopperaohjaaja Jussi Tapolan. Orkesteri oli lähikunnasta eli Haapaveden kamariorkesteri. Solistit olivat suomalaista oopperakermaa. Kovan luokan tuotanto näillä lakeuksilla.

Rockland-ooppera on amerikkalaisesta 1800-luvun kaivoskylästä kertova ooppera, jonka pääosahenkilöt olivat kotoisin Nivalasta. Oopperan tapahtumat perustuvat tositapahtumiin. Kaivoksella työskentelevät suomalaissiirtolaiset aloittavat lakon kaivoksella tapahtuneen onnettomuuden jälkeen, jossa kuolee suomalainen mainari. Lakko sujuu rauhallisesti, mutta yhtäkkiä sheriffin miehet avaavat tulen ja taas kuolee suomalainen, muut vangitaan. Miehet pääsevät lopulta vapaiksi. Suomalaiset menettivät siinä maineensa, eikä heitä enää huolittu töihin. Tarina ei kerro, miten kaivoksen olosuhteet muuttuivat, vai muuttuivatko mihinkään. Moni ilmeisesti palasi Suomeen.

Tykkäsin oopperassa eniten vaatetuksesta. Oi, niitä ihania korkeavyötäröisiä hameita ja liivipukuja. Olen niinkin kulturelli oopperan ystävä, että vaikka tämä toinen koskaan näkemäni ooppera oli kyllä suosikkini, en ihastunut taiteenlajiin vieläkään. Arvostan oopperan esiintyjiä ja kun tapasin heistä pari, näin heidän intonsa tähän taiteenmuotoon. 

Koko tapahtuman sielu oli Esa Ruuttunen. Vanha, suloisen oloinen herra esiintyi myös oopperaviikolla tangolaulajana, rovastina jumalanpalveluksessa ja puhujana seminaarissa. Hän on oopperan taustaorganisaation Jokilaaksojen Musiikkisäätiön taiteellinen johtaja, motoristi, kansainvälisesti tunnettu baritoni ja pappismies. Hän sai kaikissa tapahtumissa raikuvimmat aplodit. Hän on kotoisin... no, Nivalasta.

Rockland-ooppera ei siis ole rokkia laisinkaan. Järjestäjien mukaan nimi kaihersikin yleisöä sen verran, että oopperan ystävät luulivat viihteelliseksi ja rokin ystävät eivät uskaltautuneet katsomaan erilaista musiikkia. Saa nähdä jatkuuko oopperakesien taival, vai katkeaako hieno perinne tappiollisten vuosien takia. Minusta upeaa maaseutua elävöittävää tuotantoa Nivalassa (, joka on siis kaupunki). Tuottajan silmäni havaitsivat silti paljon kehitettävää. Järjestävä organisaatio saa vielä opetella isojen tapahtumien tuottamista.

Lastenlaulurintama lähestyy

Viikonloppuna löydettiin sellainen uusi musiikkituttavuus, että jalat ja tuolikin viedään alta. Robotti Vipusen kovalevy -albumi on aika rokahtava levy. Sisko kuunteli talvella sukulaistytön kanssa Pikku Kakkosen sivuilta Vipusen vakava vesivahinko -musiikkivideota. Loputtomia kertoja. Koska kappale oli ihan yhtä hyvä kuin Röllin legendaarinen Robotti Ruttunen, minäkin innostuin kuullessani sen. Pikkuveljen valmistujaisjuhlissa  viikonloppuna popitimme porukalla ysäreitä ja lopulta päädyimmekin kuuntelemaan lastenlauluja. Robotti Vipunen on sulattanut sydämeni. Uusi suosikkibiisi meidän taloudessa onkin Dodo-sorsa. Voi, mitä sanataidetta ja pikkutyttö laulaa sen oikein hyvin. Bravo!

Robotti Vipusen kovalevyn on säveltänyt ja sanoittanut Markus Koskinen. Samainen kaveri teki Ellan ja Aleksin levyn muutamia vuosia sitten. Lastenlaulut ovat nostaneet kovasti profiiliaan. Niistä on tullut oikeaa kulttuuria, taidetta jopa. Alkoiko lastenmusiikin nousu sitten Fröbelin palikoista, Kengurumeinigistä vai vasta Ellasta ja Aleksista, en sitä osaa määritellä. Mutta lastenmusiikkiin käytetään jo oikeaa rahaa, eikä vain nauhoteta vanhoja tuutulauluja (trad.) halvalla uudeksi kokoelmaksi. Nautin enemmän tällaisesta panostuksesta lyriikoihin ja melodiaan kuin tämän hetken popmaailman uudelleen lämmitetyistä ysärisoundeista, jotka on vielä ajettu niin tasaiseksi jumputukseksi, että ysärienergia on niistä täysin hävinnyt.

Korkeapainetta musiikkialalla luvassa. Itse Robotti Vipunen on ladannut Dodo-sorsan musiikkivideon Youtubeen. Katsokaamme se lopuksi:

Mahdollisuuksien tori - kesän vaikuttavin tapahtuma

Tuolla sloganilla mainostin tapahtumaa. Se on nyt ohi! Kevät meni toria järjestäessä ja perjantaiaamuna tori pärähti täydellä teholla käyntiin vain ollakseen ohi kuusi tuntia myöhemmin. Jäljelle jäivät rakot kantapäissä ja uupumus. Tuotin ensimmäisen suurehkon tapahtumani ja mielestäni onnistuinkin.

Tunnelma oli aika huikea. Ensin koottiin telttoja aamuyhdeksästä lähtien ja kohti kello yhtätoista alkoi vauhti kiihtyä. Vasta tapahtuman alettua ehdin koota näyttelytelttaan valokuvanäyttelyn. Onneksi minulla oli apuna pari järjestyksenvalvojaystävää ja sieltä sain idean teipata kuvat maahan, koska ne eivät millään ilveellä halunneet pysyä kangasseinässä kiinni. Figure that.. Olin aluksi muutenkin hukassa, koska en tiennyt kaikesta kaikkea, vaikka toki olisi pitänyt. Aloin myös ahdistua muutaman torilla esittelevän järjestön edustajien tiukkapipoisesta suhtautumisesta tapahtumajärjestelyihin. Mutta kun tori oli polkaistu käyntiin, ei mikään enää pysäyttänyt sitä. Järjestöille suuri kiitos! Ja torivieraitakin riitti tasaiseen tahtiin.

Torilla seisoskelin infossa jakamassa ilmapalloja lapsille, juoksentelin ympäriinsä ostamassa teippiä, vesipulloja ja suurimman osan ajasta järjestelemässä esiintymisaikataulua muutosten vuoksi. Sää suosi meitä. Vähän silti tuuli heitteli tavaroita ja meinasi ottaa mukaansa koko rivin telttoja. Viiden aikaan kasattiin kamat takaisin laatikoihin ja huokaisin helpotuksesta. Ei maailmanloppua eikä mielen romahdusta.

Ohjelma oli muotoutunut viime tipassa monenlaisten vastoinkäymisten ja kommellusten vuoksi. Siksipä ohjelmalavalle kasaantuivat kaikki ongelmat. Äänentoistossa oli teknistä vikaa ja toki väärinymmärryksiä esiintyjien kanssa siitä, mitä äänentoistolla tarkoitetaan. Eräät eivät olleet pyytäneet palkkiota, mutta alkoivat neuvotella siitä juuri ennen esitystään. Pääesiintyjät saapuivat paikalle samana päivänä ja toki olimme varanneet heille edelliseksi yöksi majoituksen. Mutta kaikki ohjelmanumerot nähtiin lavalla sekä pieni ekstra, kun capoeira-tanssijat pyysivät päästä esiintymään vielä viimeisenä. Lemppareitani olivat AdAstra-teatterin maistiaiset uudesta lastennäytelmästä 'Mummu ei tajuu' sekä timbilamies eli Magulamberre - täydellistä päiväunelmointimusiikkia.

 

Sitä tunnetta, kun tapahtuma on ohi ja purettu, jälkeen jääneet roskat siivottu ja katu sen näköinen kuin ennen tapahtumaa, ei voi kuvitella. Tunne on sekoitus helpotusta, väsymystä, tyhjyyttä ja kokemusten rikkautta. Tuottajan 'absolut tärinä ja ekstaasi' oli kokemisen arvoinen. Opin myös omasta stressinsietokyvystäni jotain.

Mietittiin torikoordinaattorin kanssa, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ei juuri mitään, mutta ideoita jäi käyttämättä. Viestintää täytyy kehittää ja kolmas järjestäjä olisi aivan ehdotoman tarpeellinen. Kun järjestää tapahtuman, ei voi ymmärtää sen konseptia ennen kuin on sen kerran tehnyt. Seuraavalla kerralla tietäisin paremmin, millaista ohjelmaa haluaisin, missä järjestyksessä tekisin asioita ja mikä on kaikkein olennaisinta tapahtuman läpimenon kannalta. Ehkä siksi muutama vuosi samaa kauraa on tuottajalle hyväksi. Parasta oli se, että sain olla koko ajan juttelemassa ihmisille ja ratkaista pieniä aivopähkinöitä pitkin päivää.