Luen tylsää kirjaa. Olen lukenut sata sivua enkä innostu vieläkään. Sata sivua on yleensä se raja, jonka jälkeen viimeistään uppoutuu kirjaan. Sitten on näitä kirjoja, jotka tekee mieli jättää sen jälkeen kesken, koska lukeminen on ajan tuhlausta. Väärin.
Minulla on uusi asenne. Luen väkisinkin kirjan loppuun. Kun lukee tylsiä, huonosti kirjoitettujakin kirjoja saa perspektiiviä. Tylsän kirjan jälkeen arvostaa hyvää kirjaa ihan uudella tavalla. Huonojen kirjojen jälkeen tietää, minkälainen kirjallisuus ei itseäni kiinnosta. Erilaisten kirjojen lukeminen voi innostaa aivan eri tyylin äärelle, sellaisen josta ei tiennyt pitävänsä. Sitä paitsi tylsä kirja voi vielä sadan sivun päästä muuttua kiinnostavaksi.
Kaikelle taiteelle pitäisi antaa samanlaisia mahdollisuuksia. Kunpa saisi joskus aikaiseksi syventyä vaikka kantrimusiikkiin tai elokuviin - tyylilaji on ihan ja sama, koska en paljon filkkoja katsele.
