Eräs kiinalainen kirjailija

Elämänsä aikana kuulee monta hienoa elämäntarinaa. Yksi tarina, jonka kohtasin, on kiinalaisen kirjailija Liao Yiwun. En ollut kuullut hänestä ennen kuin lähdin Berliiniin kirjallisuusfestivaalin toimistoon harjoitteluun. Siellä näin omin silmin, millaista kiinalaisen virkavallan kanssa asioiminen on. 

Liao Yiwu oli useampana vuonna kutsuttu vieraaksi festivaaleille, mutta joka kerta hänen lähtönsä Kiinasta evättiin. Hän oli suosittu runoilija, kunnes alkoi kirjoittaa poliittista proosaa. Hänet vangittiin, hän kirjoitti lisää ja nousi kansainväliseen maineeseen. Kuitenkin hän kamppaili pitkään kiinalaisen yheiskunnan rajoitusten kanssa. Häntä ei päästetty matkustamaan ja kirjallisuustapahtumat olivat lievästi harmissaan. 

Seurasin vierestä, kuinka usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen Liao Yiwu vihdoin saatiin festivaaleille. Hänet oli edellisenä vuonna käännytetty lentokoneessa. Tällä kertaa jännitimme, käykö samoin. Mies saapui festivaaleille, ja seuraavana vuonna hän pakeni kävellen Kiinasta muuttaen Saksaan. En ensin ymmärtänyt, kuinka tärkeää työtä toimistossamme tehtiin kirjailijan matkaa varten. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän pääsi ulkomaille. Aiemmin talvella hän oli kirjoittanut kirjeen Angela Merkelille ahdingostaan. Ilmeisesti kirjeellä oli tehoa. Berliini kai vei hänenkin sydämensä, koska siellä hän oleskelee nykyäänkin.

Ja hänet on taas palkittu. Hän on voittanut arvostetun saksalaisen kirja-alan rauhanpalkinnon. Toivottavasti hän on onnellinen uudessa kotimaassaan. Olisi paikallaan lukea hänen tuotantoaan, mutta sitäpä ei taida suomeksi löytyä. Pitää siis tilata ulkomailta toisenkielisenä. 

Keneltä ostaisin käsityön

Tällä kertaa joku muu pisti sanansa parahultaisesti. Kehoitankin siirtymään tästä blogista hetimiten lukemaan Susannan kirjoituksen käsityöalan realiteeteista. Osaisinpa ratkaista tämänkin virheen maailmassa. Vanhan viisauden sanoin: elämässä on virhe.

Kulttuuria hankala tavoittaa?

Joku aika sitten olin kiinnostunut työskentelmään Iissä. Kulttuurikauppila kuulosti nohevalta taidetilalta. Ja sieltä löytyi vielä vanha tuttava. Sen jälkeen olen seuraillut talon toimintaa. Pienen paikkakunnan ponnistusta on ihana seurata. Silloin aikoinaan löysin Kulttuurikauppilan ekologiseen ja ympäristötaiteeseen tutustuessani. Iissä nimittäin järjestetään joka toinen vuosi biennaali, joka keskittyy ympäristötaiteen lisäksi veistotaiteeseen - ART Ii Biennaali. 

Tapahtuma ja koko kauppilan konsepti kaipaisi kuitenkin kipeästi tuottajan taikasauvan heilautusta. Ulkoinen ilme on kehittynyt hienosti, mutta tiedottaminen ja asiakaspalvelu ovat jääneet liikaa huomiotta. Paikan matkailullistaminenkin on kesken. Kun ei asu Iin lähellä, ei kyllä saa toiminnasta ja tarjonnasta tarkkaa kuvaa, eikä osaa lähteä paikan päälle katsomaankaan. Pienet asiat ovat tärkeitä. Sellaiset kuten kertoa yleisölle, miksi biennaali on järjestetty ja miksi se on kiinnostava. 

Matkailunäkökulma pyörii kesän korvalla ja työtehtävien myötä päässä. Kesämatkailuhan tuo kaikelle suomalaiselle kulttuurille tuloja, tai ainakin sitä kannattaisi hyödyntää. Usein törmää Suomessa(kin) jännittäviin ja jopa täydellisiin matkailu- tai kulttuurikohteisiin, jopa kulttuurimatkailupalveluihin, joista haluaisi mainita ystäville ja suositella vaikka Facessa. Harmittavan usein ei löydy mitään tietoa, edes yhteystietoja. 

Voihan toki olla, että tällaiselle nuorehkolle ihmiselle asiat konkretisoituvat vasta, kun ne ovat netissä, muuta maailmaa ei edes ole olemassa. Senkin takia viestintään täytyy kulttuuri-/ taideihmistenkin kiinnittää huomiota. 

Taiteesta ei ole iloa, jos se ei löydä yleisöä. 

Käsväskyä ja käsideoita

Tästä videosta sain innostuksen askarrella. Pitää käydä hakemassa tapettiliisteriä, niin voi alkaa taiteelliseksi. Ja voisihan tuota ostaa muutaman erivärisen jesariteipin ja tehdä innovaatioita.

Sellaista. Ja sitten voimme katsoa, miten käteviä ihmiset ovat luomaan uusia konsepteja, tadaa:

Minä olen oikein vaikuttunut ihmisten aivojen käyttökelpoisuudesta. Tällaista ajattelua toivon itseltänikin löytyvän syksyllä, kun loma jää taakse ja tuottajan tuottavuutta taas testaillaan.

Paperista kauneutta

Löysin Youtuben ihmeellisestä aarreaitasta muutamia videoita. Ensimmäinen on tämän päivän piristys. Tai ahdistus, jos haluaa kadehtia toisten kättentaitoa.

Mikähän tämän taidemuodon nimi on suomeksi? Voisin mielelläni käydä katsomassa näyttelyn, jossa olisi lisää tätä paperitaidetta - ja tietenkin origameja. Ystäväni voisi taiteilla sinne suloisen pingviiniorigamin :)

Lisää tuon mainion saksalaisen, Peter Dahmenin, teoksia löytyy hänen blogistaan.

Uudenlainen keittiö

En ole keksinyt mitään kirjoitettavaa. Kun ei kiinnosta, niin ei voi innostua. Välillä riittää että jaksaa arkea. Sisustuslehtiä olen lueskellut, tai oikeammin ahminut. Siellä huomioni kiinnittyi ideaan, jota haluan ehdottomasti kannattaa. Keittiöt ovat sisustuksellisesti muita tiloja jäljessä, koska ne rakennetaan aika vanhanaikaisen rakennusideologian takia kiinteiksi ja vaikeasti muunneltaviksi. 

Vaikka puhutaan paljon keittiöistä, jotka integroidaan olohuoneeseen ja muihin huoneisiin. Tämä tarkoittaa yleensä että keittiö on piilotettu seinälliseksi kaappeja. 

Sitten on se toinen erilainen tyyli integroida kaikki keittiön laitteet kaapistoihin. Samaisessa kaappiseinässä on siis sisällä jääkappia ja uunia, ihan huomaamatta ovat.

Mutta siltikin keittiö on todella konservatiivinen huone. Ihailen uusia ajatuksia siitä, että jääkaappeja ei enää ole, vaan erillisissä laatikoissa voi säilyttää eri tuotteita eri lämpötiloissa. No, ja sitten sitä uutta konseptia, josta halusin kirjoittaa. Se on keittiö, jossa ei ole kiinteitä kalusteita. Kaikki keittiöstä voi ottaa vaikka mukaan muuttaessa. Vesipisteen paikkakin on vaihdettavissa. Tämä vaatii arkkitehtuurilta osansa. Odotan trendin kehittymistä aika innokkaasti. Minä kun kyllästyn äkkiä, niin olisi mukava keittiössäkin möbleerata.